Kulttuurikasvatti osaa epsanjaa

Jotain outoa tapahtui eilen, koska heräsin aamulla ennen kellon soimista. Taisin nähdä jotain unta, missä luulin kellon olevan jo puolessa päivässä ja sit aukasin silmät PING ja se oliki vasta puol kymmene jos sitäkään.

Minä en hei ollu eilen maailman saamattomin.
Vedin äikän kirjat ja vihkot hyllystä lattialle ja rupesin kertailemaan tekstitaidon portaita ja muuta yhtä yhdentekevää ja teennäistä.
Tänään sit istuttiinkin salissa leikkimässä ylppäreitä ja lähteä ei saanut, ennen kun paperilla oli kaksi kelvollista tekstitaidonvastausta.

PAKKO NYT VIELÄ KERRAN PURNATA ETTÄ: OLISIN SAANUT TÄNÄÄN NUKKUA VIISI TUNTIA PIDEMPÄÄN ILMAN TUOTA SAAKELIN PRELIÄ jonka tarkoitushan siis ei toki ole valmentaa meitä abeja ylppäreihin MUTTA OLIS EES OLLU MIELUMMIN VAIKKA TIISTAINA.

Niin siis, olen hiukan katkera. Mutta se siitä.
Tosin normaalia aikaisempi maanantaiaamu näkyi ja tuntui enkuntunnilla, kun otin pienet päikkärit koska väsytti ja koska se ope jauho taas jotain liibalaabaa jolla ei ollut ainakaan mitään kehittävää vaikutusta enkun kirjotuksia ajatellen.

Hyi että ku puhun vaan kirjotuksista koko ajan.

Unetus meinas tehdä vaikeaksi vastustaa halua skipata epsanjantunti, mutta oon aika ylpee itestäni, koska masokistina tietenkin jäin kiltisti tunnille.
Kerrattiin subjunktiiveja. Muista, aina kielteisissä käskyissä, ei myönteisissä, käytä jos virke kuvaa epävarmuutta tai -tietoisuutta, ei sillon jos kyse on totuuksista tai tosiasioista,
ehkä-lauseissa, es que -lauseissa ja myös
ojalá
ojalá
hasta que
aunque
CUANDO
después de que!
antes de que!
PARA QUE!
SIN QUE!
OJALÁ OJALÁ!

Et sellast.

Joo, mihinkähän mä jäin.
Unetus katos kuitenki johonkin, koska kotiin päästyäni vastassa odotti sikamaisen ällöttävä tiskipöytä. Leikin kodinhengetärtä vaikka heikotti nälästä ja puunasin ja tiskasin ja kun alkuun pääsin, niin vedin kasvista kaapista ja tein ruokaa perheelle ja katoin pöydänkin.
Oon niin hyvä tytär aina ku sille päälle satun.
Ja tällä kertaa vielä pyytämättä.

Eilisestä vielä.
Loppuillan pyhitin kulttuurikasvatukselle (!) ja kulutin Kuvakukon penkkejä. Ensin katottiin Minden kanssa Coco avant Chanel jos oli aina yhtä söpö Audrey Tatou ja sen melko ihQ rakastaja jonka nimee en muista, sitten vaihdoin seuraa Mirdeen ja palasin kattomaan Coenin veljesten A Serious Man. Se oli ööö hyvin serious. Tai ei, nauratti välillä, mutta siis siinä sillä miehellä ei yksinkertasesti menny yhtään putkeen ja se oli tosi parka. Jäi jotenkin vähän hämäräks, että mikä sen leffan syvin tarkotus nyt sitten oli.

Nyt olen siis kulttuurillisesti hyvin kasvanut.
Varsinkin kun aamulla prelissä erittelin Bo Carpelanin runon kuvallisuutta (tuskin kovin ansiokkaasti).
Niin ja Me Naiset -lehden haastattelun luomaa mieskuvaa. Se kihlapari siinä oli ihan oksettavan "täydellinen". Sain melkein yliannostuksen kun piti möyriä sen tekstin kanssa.
Mut se siitä.

Tässä merkinnässä ei nyt hirveästi logiikkaa saati hienoa muotorakennetta ollut mutta pelastan kaiken kertomalla loppuun että MINÄ LÄHDEN LAUANTAINA HELSINKIIN JIPII hauska päästä (melkein) ex tempore poijes täältä kauaskauas, sinne mä meen ja nään kivoja ihmisiä ja pyörin kivoissa kaupoissa ja meen Wayne's Coffeehen ostamaan sitä ihanaaihanaa mikä se oli, joku Ice tea chai tai joku mihin syyslomalla rakastuin. Ooh aah naminam.

Adios amigos!