Qmetta aivoissa

Just nyt istun minu sängyllä kuumeneva läppäri sylissä ja yritän vaivihkaa herätellä Maijuja tossa lattialla soittamalla niille aamumusaa. Tänään päätettiin nukkua röyhkeästi pitkään, koska viime yönä meni ööö myöhään, mutta silti ei luonto antanu periks nukkua enää puol yhden jälkeen. Noiden neitosten sen sijaan antaa.

Olin torstaina ihan paineessa, oikeesti! Odotin minun vieraita saapuvaksi ainakin tunnin ja se oli kamalaa, ku ei sitä osannu enää ruveta tekemään mitään ku aatteli, et kohta ne kuitenki tulee ja sit ei tullukkaa ihan kohta ja sit se oli ärsyttävää. Loppujen lopuks en sit huomannu autoa pihalla kuitenkaa, enkä ehtiny mennä vastaan. Mut pikkuvikoja.

Neekku oli ihan innokkaan hämmennyksissä lisäihmisistä, ja niin olin itekki, ku on se aina jännää saada kerralla monta vierasta. Mutta olin myös superilonen. Jenniä nyt nään aina ainaki musajutuissa ja Maijukka on käynyt syksyn aikana Kuopiossa onneks vähän väliä, mutta esim Tumppaa sain halata viimeks syyskuussa ja Mailua myös (joka tosin liittyi joukkoomme vasta perjantaina, joten meni päivän pidempään sekin halaus! yh).

Meidän uusi vuosi oli ihan tajuttoman hardcore. Siihen sisältyi esim aivotonta lööbausta, erittäin aivollista Trivial Pursuitin pelaamista (myös lastenkymysyksillä MINÄ VOITIN SENKIN hähähähä), vielä aivollisempaa Imagon pelaamista (jonka voitin myös, koska olenhan LIPEVIN), yhen parhaimmista lastenleffoista kattomista (eli siis tietenkin SpongeBob SquarePants the Movie), keskiyöllä jäälle könyämistä ja rakettien puutteen vuoksi tähtisadetikkujen polttamista (sit ku saatiin ne vihdoinki syttymään), glögivertailua ja viisi jaksoa Nikke Knarttertonia joka oli kyllä ehdoton maksimi. Ei sitä vaan kykene enempää. Se on niin...lålleroa.

Perjantaiaamuna tein jotain, mitä en oo valehtelematta tehny ikinä. Torkutin vaan yhdesti ja nousin sen jälkeen. Ihan uskomatonta. En ees tiedä, mistä sain sellasen impulssin. Jaksoin jopa laittaa noille laiskimuksille aamupalan valmiiks.
..no jooo, ei oo laiskimuksia ku aamu-unisia vaan : D itsehän en toki koskaan ikinä millonkaan.

Minulla on ollu hirmu mukavat kaks päivää. Vähän väliä kyllä hämmentää se, kun tiedostaa että nämäkin ihmiset oon tuntenu jo monta vuotta. Se on aika hurja fiilis toisaalta. Ja vaikka on aina ihan parasta nähdä, niin se on kuitenki vaarallista, koska sitten tulee aina hirveä ikävä. Jenni ja Tumppa lähti eilen ja se oli surullista, koska Tumppaki meni taas sinne kauas ja ei sieltä hevillä irtoa. Mutta ei sitä voi ajatella ku muuten tulee suru ja itku.

Koska noi on kuitenkin minun superhölmöjäpöppelisköppeleitä.
Mistä tuli mieleeni että teemabiisi on ehdottomasti ollut Riston Rakkauden rok:

HUh huh nimittäin ihan mielettömät fiilikset!

Mistä?

Hö, no susta.

Oot minun superhölmöpöppelisköppeliiIII!

Kun katson sun mielettömiin silmiis niin tunnen

Qqqmetta

aaaaaaaaaaivoooissaa

RRrrrrrrrakkauden avaruusraketti

vie meidät vittu... Qhn

Yhtäkkiä iskee hirvittävä pelkoOH

mut harhautan sen ovelasti tutkimalla pyllyäs ja tunnen

Qqqmetta

aaaaaaaaaaivoooissaa!

Siis tää höllii.

Vau, nyt noi neidit on edennyt jo siihen vaiheeseen että silmät on auki ja toisella on kännykkä kädes ja toisella sarjakuva.

Mitähä mä vielä kertoisin. Katottiin myös Parfyymi ja se oli edelleenkin hämärä mutta mielenkiintone ja sit eilen Maijujen kans molemmat Kill Billit putkeen. En niitäkään ollu nähny aikoihin ja on ne kyl aika asenne. Umis on siinä ihan paikallaan. Mut ykönen on parempi.

Loppuun vielä ihan törkeen edustava kuva minusta ja Maijukasta kera ihQjen joululahjojemme jotka Tumppa oli omin pikku kätösin muovaillut. Hullun söpöä.