Homman nimi on tiistainuutumus

Aamulla meinasin tukehtua teehen. Oon niin taitava, että sain sen sitä paitsi tulemaan nenästä ulos siinä hötäkässä. Se oli aika öö vinkeä fiilis. Eli ei.

En jaksa kirjottaa koulusta, koska tulee kyllästyminen. Jos jaksaisin, niin kirjoittaisin siitä kuinka se ärsyttää ja väsyttää minua, mutta en kirjota. En en en.

Kirjotan sen sijaan tarinaa mun toisesta vakkari-sairaaaan-mielenkiintoisesta-aiheesta eli busseista.
Tänään menin iltapäivällä bussiin ja istuin taakse ja jossain vaiheessa havahduin, että hetko, miks tääl kuuluu musa näin kovalla. Tiedätte varmaan sen efektin, kun jonkun kuulokkeista tulvii musiikki häiritsevästi läpi? No, tää oli jotain ihan muuta.
Käytävän toisella puolella istu reteesti poika, jolla oli sylissä läppäri, josta se kuunteli musaa. Ilman kuulokkeita. Bussissa.
Kovalla.
Mua rupes naurattamaan ihan älyttömästi, koska se ei vaan sopinut sinne se musiikki. Siis ei se ollut edes mitään ihan kamalaa, mutta se oli vaan niin kovalla ettei voinut esittää etteikö muka kuulis ja koko bussi raiku ja kukaan ei sanonu mitään ja ku ei kukaan tee noin!
Teki ihan hirveesti mieli sanoo, et laittais ees hiljemmalle, mutta oon niin ujo etten kovin usein rupee urputtamaan tuntemattomille. Ehkä sitten kun musta tulee nihkeä vanha eukko, sitten ehkä uskallan.
Mut se oli vaan koomista. Sellaset pluskuuskymmentä-ikäluokan edustajat kyllä vilkuili musiikkipoikaa siihen malliin, ettei hyvä heilunu. Mut ei se poika tuntunu edes huomaavan.
Siis oikeesti. Muistan kun ala-asteella meille opetettiin hyvää käytöstä linja-autossa: vanhuksille annetaan istumapaikka, kännykkään ei puhuta.
Huomaa, että ajat on muuttunu.
Kun pääsin omalle pysäkille ja bussi ajo pois niin sain viimeinkin nauraa kunnolla.
Ei nyt ehkä kuulostanut kaksiselta, mutta en vaan jaksa edes yrittää selittää sitä fiilistä kun istuu iltapäiväbussissa eläkeläisten kanssa ja joku juvenile delinquent (nojoojoo, ei nyt ehkä ihan, tuli vaan mieleen) kuuntelee musaa niin kovalla että se tuntuu soivan ihan korvan juuressa. Suuri hämmennys tuli. Se oli niin häikäilemättömän tilannetajuton urpo.
Tän absurdimpaan asiaan tuskin törmään enää tällä viikolla.

Minua uuvutti tänään kovin, en tiedä miksi. Nukuin yli tunnin päikkärit mahallani päiväpeiton päällä ja ehdin varmaan REM-vaiheeseen asti koska oli ihan tajuton pöhnä kun nousin.
Kävin soittamassa konsalla puoliteholla Haydnia enkä jaksanut lähteä ihmettelemään kansanmussiikkijameja Pannuhuoneelle vaikka Mirde ja Jaska pyys.
Tyhmää kyllä kun jättää kokemuksia välistä vaan siks ettei oo energiaa.
Luulis, että elämä on liian lyhyt siihen, että ois muka varaa ruveta nirsoilemaan ja olemaan tylsimys ja väsy.

Haluisin hengittää jo vapautta.

Mulla on vessalukemisena yks Mirdelta lainattu sarjis joka saa mut jatkuvasti tosi hämmentyneeksi, koska se osuu liian usein ytimeen. Mut en oo lukenu sitä vielä kokonaan. Kirjotan siitä sitten kun oon.

Miks mun blogin laatu heikkenee jatkuvasti.
Ihan saakelin traagista.