Hukassa kylmässä ja valkoisessa

Tällä viikolla puut on ollu ihan julmetun kauniita. Oon tiedostanut sen joka päivä, mutta oon unohtanu kirjottaa siitä.
Kaikkialla näyttää valkoselta, koska hiutaleet on takertunu puiden pintaan ja sitten niillä on yllään hieno väritys. Sitä minä oon nimenomaan kaivannu; tätä näkymää.

Minde kerto joku aika sitte, että Kuopparissa paisto marraskuussa kuulemma aurinko yhteensä kuus tuntia. En tiedä, miten se voi pitää paikkansa, mutta ainakin se selittäs sen miks se kuukausi oli ehkä kamalin ikinä. Ei vaan ois jaksanu nousta ylös saati tehdä mitään, koska aurinkoa ei näkyny ja oli niin pimeää ja mustaa ja ankeeta ja mustaamustaa ai sanoinko jo et pimeänmustaa ja loppumaton yö.

Eikä sillon ollu hienoja valkoisia puita, jotka on hienonvalkosia.

Mut en minä oikeesti halua miettiä marraskuuta, kun elän nyt tammikuuta.
Tammikuu on viiminen kuu ennen ku on pakko ryhtyä tositoimiin.

Oon niin törkeen ylpee, että oon jaksanu kaks vuotta pakertaa hulluna ja opiskellu ja päässy tänne asti, mutta nyt oon ihan hukassa. En saa enää itteeni pakertamaan, vaikka aina ennen se on onnistunu, enkä löydä sisältäni aitoa motivaatiota, joka ylittäis haluttomuuden.

Tuntuu, että olisin unohtanu jo kaiken - tai vaihtoehtosesti en oo koskaan oikeesti oppinutkaan, koska vaikka keskiarvo näyttää paljon niin se on ollut vaan sellasta suorittamista. Selviämistä. Suurimmaks osaks.

Tiiän, että pystyn parempaan, mutten saa yhteyttä siihen orvokkiin, joka hoitaa osaamisen. Se yhteys on katkennut.
Sairaan ärsyttävää.

Vektoreita laskiessa tuli tosin hetkellisesti sellanen fiilis, että hei kyllähän nää ehkä alkaa muistua mieleen jo. Sitten mokasin toisen asteen yhtälön ratkasemisen vikassa vaiheessa, lål. Sitähän ei oo tehty ku ehkä miljoona kertaa.

Otin pitkästä aikaa päikkärit. Neekku makas sohvan selkänojalla (se näyttää lållerolta, jos se kattoo tosi vakavasti ja sit sen yks raaja roikkuu suorana yli reunan) ja menin sen seuraks makoilemaan. Melkein tunniks. Mutta nukkuminen on ystävä ja tykkään siitä.
Neekkukin on ystävä ja tykkään siitä ja se tykkää musta ja on parasta ku joku lämpee.
Koska tässä talossa palelee edelleen koko ajan.
Täällä on kylmä.