Helsingissä oli ihan yhtä kylmä kuin Kuopparissa ja lisäksi siellä oli hengenvaaralliset kadut täynnä petollista jäätä ja epämääräistä hiekotusta. Ei hyvä. Mutta vältyin siitä huolimatta rynäsemästä kertaakaan, hähä.
La-aamuna oli melko helppokin herätä superaikasin, mutta se kieliikin vain siitä että unta ehti kertyä liian vähän. Meil oli PC-paikka iskän ja Erpan kanssa mennentullen, iskä sovitti läppärillä molemmat matkat jotain orkestraatioita.
Lauantain Pendoliinos oli kaikki vessat yhtä lukuunottamatta rikki.
En ollu koskaan aijemmin menny niin aikasella junalla. Se oli aika kivaa, koska melkein kaikki nukku ja sai seurata ikkunasta kun aamu alkoi valjeta.
Tän päivän juna sen sijaan oli tosi täynnä ja kun olin käytäväpaikalla vaihteeks niin ei ollut yhtään oman rauhan tuntua. Viereisellä PC-paikalla istu neljä farmasiaopiskelijaa, jotka sai mut hirmu ärsyyntyneeks. En ees tiedä miks. Varmaan kun ne oli jotenkin niin äänekkäitä ja sit varsinki toinen niistä tytöistä otti mua päähän. Olisin halunnu nukkua, mutta edes korvatulpat ei auttanu siihen hälinään ja siinä käytäväpaikan penkissä ei saanut millään edes siedettävää nukahtamisasentoa. Matka tuntu tosi pitkältä, eikä sitä tapahdu usein.
Mutta takaisin lauantaihin. Rautatieasema oli viel kymmeneltä tosi tyhjä, mikä oli omituista, koska yleensä siellä on hullu kuhina. Vapis sijaitsi ihan Annankadun päässä, ja kaikkien nyssyköiden kanssa se katu tuntu ekaa kertaaa kävellessä ihan elämän mittaiselta. Plus ne vaarallisen petolliset jäämöykyt pitkin kävelyteitä. Ei hyvä homma.
Helsinki on oikeestaan katutasostaan tosi ruma, varsinkin jos menee vähänkin ydinkeskustan ulkopuolelle. Mutta jos katteli vaan korkeemmalta tasolta ja taivasta niin lauantaiaamu oli ihan hullun kaunis ja kuulas. Hummailin omassa rauhassa pitkin poikin katuja (Maijukka oli ihan katkera, kun sen piti olla soittamas) ja kävin kirjakaupoissa ajan kanssa. Yksin liikkumises on se hyvä puoli, että saa tehdä oman mielen mukaan ilman et tarvii miettiä, jos toista kyllästyttää hulluna seistä puol tuntia tutkimassa kirjoja tai muuta sellasta.
Puol kahen maissa populaa alko olla jo normaalin verran, vähän liikaakin. Aamulla oli tuntunut vielä ihan vieraalta, mutta iltapäivällä sai taas kiinni siitä Helsinkifiiliksestä ja kaupungin sykkeestä, kun ei ollut enää niin hiljasta ja autiota.
Sielläkin oli tosi paljon venäläisiä.
Oon ylpeä, kun en edes tuhlannut. Tai no ainakaan paljoa. Enemmän mä vaan katselin ihmisiä ja haistelin Helsinkiä. Tuntuu tosi omituiselta kuvitella, että muuttaisin sinne. Ainakin Mara on päättänyt, että mun pitäs tehdä niin. Tuotiin sille muutin pilkkireppu (jota mä jouduin kantamaan, se selässä tuntui koomiselta).
Musta tulee julkisilla paikoilla aina hirmu tietoinen itsestäni. Ei siis sillein et kulkisin nokka pystys - HAH - vaan että esim kun istuin kahvilassa ja kirjotin ja mun pöytään tuli istumaan nuori nainen kun muual oli niin täyttä, niin vaikka se istui toisella puolella neljän hengen pöytää niin silti heti muuttu fiilis ja jotenkin ajattelin koko ajan mitä teen tai elehdin ja samalla olin kuvittelevani itseni ulkopuolisen silmin.
Se on tosi häiritsevää ja turhaa.
Kun Maijukka ja Tumppa vapautu, otettiin Vapiksel ottelu pöytäjalist, raahattiin ahkerasti laukkuja pitkin Helsinkiä, yritettiin ettiä aukioleva kahvila ja hengattiin Tennispalatsissa kun odotettiin Tuukkaa ja Soilea. Käytiin kattoo Sherlock Holmes kun Tuukka halus, ja se oli hyvä! Olin yllättynyt. Holmesin näyttelijävalinta oli onnistunut. Se leffa oli viihdyttävä, siin oli hauskat musat ja Jude Law. Ni tarviiks muuta sanoa.
Räävitön heijastus Tennarin vessan peiliovesta
Oli melko väkivaltaista herätä sunnuntaiaamuna vielä kun oli pimeää. Maiju söi laskiaispullaa aamupalalla. Minä hämmennyin vessassa näistä:
A+O
Kaikki pariutuu ja sit melkein kaikki rupee lisääntymäänkin. Kestääköhän mun psyyke sit kun tää liike etenee ihan lähiystäviin.
Voi elämän kevät.
Niin ja joo, en tie miks ainoot kuvat mitä laitan on vessasta. Mystistä.
Tänään oli kiva kerrankin istua ite penkissä ja kuunnella ku muut soitti jumalanpalveluksessa. Tuntuu että se on aina toisinpäin.
Takana on kaks liian vähän unta sisältänyttä yötä, joten onneks huomenna saan nukkua vaikka yhteentoista jos huvittaa.
Oli kiva olla reissussa ja nähdä ihmisiä. Vaikka ne joutuukin sit aina hyvästelemään taas ja palaamaan tänne yksin.
Nyt en jaksa keskittyä enää sitäkään vähää mitä äsken, joten menkööt nyt tällasena raakileena tämä ja loppu!
3 kommenttia:
Perjantaina Hesassa oli kyllä varpilla puolet vähemmän pakkasta kuin kuopiossa. Tai tarkemmin sanottuna 9 astetta lämpimämpää.
Lauantainakin ehkä IHAN vähän, ALUKSI, mutta ihan yhtä kylmäks se sitte meni.
Ja sunnuntaina oli tismalleen samanlainen sää sekä Hesas että Kuopparis.
HÄHÄ kävin kommaa vaikka maiju sano että ei tarvi mutta oon ahkera.
Lähetä kommentti