Lällyilykohtaus

300. merkintä!

Ihan kiitettävä etappi minun mielestä. Tosin sivuseikka, mutta teki mieleni vain mainita.


Se, mitä ihan oikeasti halusin tulla kirjottamaan, on että minulla on nyt jotenkin kovin rakkaudellinen olo. Tai siis tuntuu siltä, että minun sydämeen on kertynyt viiden päivän aikana niin paljon hellyyttä, että se pakottaa hymyilemään. Vaikka tiiän kyllä senkin, että oon ehkä maailman nopein vaipumaan ryhdittömyyteen ja ärsytykseen ja sillon ei hellyydellä oo paljon tilaa missään kohdassa minua koska tekis vaan mieli kuristaa kaikki ja potkia seiniä, mutta en halua ajatella sitä nyt, koska just nyt sillä ei oo väliä. Just nyt minä jaksan tykätä ihmisistä.

Tänään loppu minun übersosiaalinen viidenpäivänputki. Oon ekaa kertaa yksin ja ilman vähintään kahta yöpyjää samassa huoneessa. Mun huoneen lattia jopa on näkyvissä, unbelievable. Eikä tääl oo enää kummittelemas se Maijukan erikeepperipurkkikaan, se oikeesti herätti suurta hämmennystä. Ja se vainos mua, löyty millon peiton alta tai nurkasta tai naaman vierestä keskellä yötä pimeessä, yyh.

Me ei oo oltu Maijujen kaa ihan vaan kolmistaan sitten juhannuksen ja se herättää ehkä vielä erikeepperiäkin suurempaa hämmennystä. En osaa ees kunnolla eritellä, mitä taika siinä on, mut me ollaan kolmikko ja se on rentoo. Enkä muista, millon olisin viimeks ees nauranu niin paljon mitä tässä viime aikoina. Säälittävintä on vielä se, että minä nauran niin huonoille ja olemattomille jutuille (jotka ei oo ees mitään juttuja) että muut ku Maijut ei ees ymmärtäis. Tai siis ei nekään vältsil ymmärrä, mutta ne ei ainakaan siitä huolimatta tuomitse, haha : D Esim eilen yöllä ei meinattu selvitä nukkumaan taas yli puoleen tuntiin, koska ööö en muista, mutta jotain hauskaa se oli koska nauroin liikaa.
...no okei, siihen meinasin jo kyrsiintyä, kun mua jatkuvasti yritettiin painostaa naimisiin. Itsekkäistä motiiveista kaiken lisäksi.

Lalalalala lallalllaaallala

Voisin rutistaa kaikkia ja ehkä myös silittää vähän.

Tänään kuitenkin luovuin viimeisimmistäkin vieraistani siis. Saatoin Maijut (kaikesta huolimatta) erittäin epäturvallisesti Jykälän bussiin, mutta sen jälkeen suunnistin yksinäisyyden sijaan saman tien syömään mokkapalaa Henskin luo kera Minde et Maisukka. Minusta on ihan miellyttävää tulla valmiiseen pöytään kun kaikki tarjoillaan eteen eikä tarvi ite muuta ku lagittaa, hah. Tai siis. Iski muutenkin sellanen tajuton raukeus, en tie mistä se tuli, kai se oli joku nollaus näistä sosiaalisuuslagituspäivistä ja siitä, että tänään oli liikaa dramatiikkaa ilmassa.
H oli sitä paitsi karsinut vaatekaappiaan ja toin kotiin tuliaisina keltaisen neuletakin ja mustapinkinmekon. Kiitti, ihanus!

Mieltäni on ilostuttanut aivan tuhottomasti myös minun levyostokset. Hankin viimeinkin Reino & the Rhinosien levyn. Siitä tulee aina niin tajuttoman hyvä fiilis, vaikka ne sanotukset onkin imeliä ja ällöjä ("Kaikki tahtoo lempee eiks nii ota kädestä kiinni, mennään lempeen"). Mut se on niin letkeetä, ja parasta musaa esim tiskaamiseen tai kokkaamiseen.
Sen lisäksi avasin minun Death Cab for Cutie -omistukseni ja ostin Plans-levyn. Ah nam rakkaus ja muuta sellast.
Hankinnat tein tietenkin Levykauppa Äxästä ja sen takia seinältäni löytyy ton alussa esiintyneen puhekuplakortin lisäksi myös tällaista nykyään:

En tie, näkyyks toi tarpeeks hyvin, mutta siinä nyt kuitenkin lukee senkin kakkapylly.

Huomenna aion ehkä lakata olemasta itekkin kakkapylly ja voisin esim tehdä vaatekaappi-inventaarion Henskin esimerkin mukaisesti ja ruveta suunnittelemaan vihdoin ja viimein lukusuunnitelmaa ylppäreitä varten jos kerta meinaan karata leirille just kirjotuksia edeltäväks viikoks ja ehkä - jos enää näiden jälkeen kykenen - ryhtyä myös hiukan katsomaan koulukirjoja. Ihan silleen vaan varovasti, tiedättekö.

Mut en viel tänään. Tänään aion vaan hymyillä ja olla ilone, vaikka tyhjä huone vähän hämmentääkin.