Ihmismielen möröt tulee ja syö

Tää on aika huisia, koska kerrankin mun aikomukset onnistui. Tarkoituksena oli nousta aikasin, että ehtisin tehdä lykkäämiäni hommia ennen koulua.

Ja minä nousin! Ehdin olla hereillä melkein neljä tuntia ennen kouluun lähtöä. Oli ihanan kiireetön aamu ja join teetä ja luin enkun sanoja ja kirjotin luovaan kirjottamiseen kolme runoa aiheesta yö. Kattelin ku naapurinukko käyskenteli pihallansa ja säikähin ku kaks oravaa törmäs keittiön ikkunalaudalle. Ne tappeli.

Koulussa oli vähän inhaa, mutta sellasta, että vielä onnistuin sen sietämään. Tai ehkä inha on vähän väärä sana, ennemminki sellasta turhanpäivästä. Ja se on ärsyä.

Kun viimein pääsin kotiin, minua ilahdutti postikortti - tosin olisin sen ehtiny itekki huomata jo aamulla, niin ei ois ainakaan äippä ehtiny urkkimaan. Se on tosi röyhkee muija, ku se aina lukee toisille osoitettuja kortteja. Sillä asenteella että "jos on jotain salaista, niin sitten se laitetaan kirjekuoreen!"
Näinpä.

Tekee mieli nyt iskeä tänne minun mahtava proosaruno (jossa ei ole mitään runollista) ihan vaan siksi, että siitä tuli niin lålleron naiivi:

Mörköjen aika

Yöllä ollaan hiljaa koska yö

on mörköjen aikaa.

Ne asuvat sängyn alla

ja komerossa

ja kaikissa pimeissä nurkissa.

Yöllä maataan sängyssä

silmät kiinni puristettuina

ja kuunnellaan mörköjen hengitystä.

Se sattuu korviin, mutta sitä täytyy sietää.

Äiti sanoo, että sitten kun olen

tarpeeksi vanha,

möröt kuolevat pois.

Siksi yöllä maataan hiljaa silmät kiinni

koska yö

on mörköjen aikaa.

Yö on myös isoisän aikaa.

Yöllä isoisä tulee huoneeseeni

ja silittää minua

ja silittää housujaan

ja hengittää raskaasti sänkyni vieressä.

Silloin en kuule edes

mörköjen hengitystä.

Vaikka joskus kyllä epäilen isoisän olevan

valepukuinen mörkö.

En minä muuten mutta

isoisän lähdettyä kaikki möröt sängyn alla

ja komerossa

ja pimeissä nurkissa

nauravat minulle.

Kovaa.

Se sattuu korviin enenmmän kuin mörköjen hengitys.

Ja siis tästähän ei millään huomaa, että eilen uutisoitu Pietarsaaren insestihärdelli jäi mieleen pyörimään. Kyse siis vuonna -88 kuolleesta lestadiolaissaarnaajasta, joka käytti yhtätoista lastenlastaan - kaikki poikia - seksuaalisesti hyväkseen, eikä vanhemmat puuttuneet asiaan mitenkään, koska ne suojeli mielummin yhteisönsä idolia kuin lapsiaan. Tossa nyt on yks linkki aiheeseen, mutta sunnuntain lehdistä löytyy vähän tarkemmin ja paremmin vielä.

Jotenkin vaan oksettaa se, miten uskonnon taakse verhotaan vaikka mitä juttuja ja kuinka sillä perustellaan melkein mitä tahansa miten tahansa. Ja ku lehdestäki luin, miten se nykyään 40-v uhri kerto, että iltasin äiti istui aina lasten sängyn laidalle ja luetteli yksitellen, mitä pahoja asioita kukin oli päivän aikana tehnyt. Ihana perhe-elämä ku kamala syyllistämisen meininki ja sit on pitäny pelätä äitiä, isää, syntiä, Saatanaa - ja isoisää. Way to go.

Ihan käsittämätöntä, miten kieroutuneita ihmiset on pohjimmiltaan. Jotkut vaan harjottaa sitä kieroutumistaan käytännössäkin. Toiset tyytyy visioimaan.


Nyt yritän saada tekstitaidonvastauksen edes vähän alkuun, ennen kun lähden perheen naisten kanssa runttasemaan kevään vatsahetkutus-kauden alkuun. Adios!