YKSI neonkeltaiseen huomiotakkiin pukeutunut superiloinen partasuinen kaupungintyöntekijä, joka puhdisteli harjalla liikennemerkkejä lumesta.
M: "Pittääpä ottaa nää lumet tästä pois ni näkkee mitä busseja tästä kulukoo, eikö!"Sillä oli tosi herttainen hymy.
ja KAKSI konsan ovesta purkautuva äitien joukko, joiden jaloissa piipersi lauma epävarma-kävely-ikäisiä lapsia. Ne oli puheliaita ja iloisia ja möyrivät lumessa kokohaalareissaan.
Niistä tuli hyvä mieli.Ä: "Et voinut sitten polkua pitkin mennä!"
L: "En niin! Hihihihihihiiiihihi"
Maanantaina minulle iski ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tylsistyminen mun hiuksiin. Se on vaarallista.
Oon yrittänyt vältellä sitä nyt muutaman päivän, mutta se tulee joka päivä takasin ja oon hädissäni.
En voi antaa periks nyt, kun oon päässy jo näin pitkälle!
Sekin on kyllä ihme sinänsä, että sinnittelin näinkin pitkään ennen kun se iski, mutta nyt kun se tuli, pelkään antavani periksi.
On niin rasittavaa yrittää kasvattaa.
En voi olla muistamatta, miten helppoa oli olla hiukseton.
En voi sivuuttaa sitä, miten mukavaa oli hiveltää siiliä.
En voi lakata hiplaamasta mun niskatukkaa siinä toivossa, että riittäskö se jatkoihin, saisko siihen ripustettua villat.
Sitä paitsi meinaan taas hukkua mun etutukkaan.
En kirjota tästä päivästä noiden ilmiöiden lisäks muuta kuin että mun pitäs kirjottaa yks plus kolme eli neljä runoa (hetkonen, vai viis? en muista) ja että tulee superraukeaeuforinenfiilis aina kun Minde piirtää enkuntunnilla mun käteen. Ei niissä tunneissa muuta kivaa ookkaan.
Tässä tämän päivän saldo.
7 kommenttia:
Pienet lapset osaa aina piristää päivää, varsinkin jos ne ei ole omia. Ja tuosta kädessäsi komeilevasta peikosta tulee mieleen tämänaamuinen otus peilissäni, ken lienee toiminut innoituksen lähteenä?
Ei se ole peikko, se on afrikkalainen!
Minden innoituksen lähteestä en osaa sanoa.
Niin ja oikeesti se on ihan tosi hieno mies, tossa ei erotu kovin kaksisesti.
Se on muuten kumma, että kun yrittää kasvattaa hiuksiaan, niin jossain vaiheessa aina iskee se, että sakset tänne ja heti! Sitten kun sen operaation on tehnyt - liekö virhe vai ei - iskee itku, että olishan ne pitkät sittenkin kivat. :D
Itse juuri tässä kanssa yritän parhaani mukaan saada hiuksia pitempiin mittoihin ja välillä iskee peikko takaraivosta ja tarttuu saksiin. :DD
Minnallahan on selvästi taiteilijan lahjoja, arfikkalaisen melkein tunnistaa afrikkalaiseksi... Ja mitä tukkaan tulee, älä nyt luovuta. Minä oon jo varannu sen kasvatusluovuttajan roolin :D
Siitä afrikkalaisesta miehestä piti tulla paljon nätimpi. Mut sit se levahti :D
Ja miten niin Henni MELKEIN tunnistaa?!?! :P
Lähetä kommentti