Mun silmä tappaa mut

SIIS.
IHAN.
OIKEESTI.
NYT.

Jo kymmenen elohiirtä puolentoista vuorokauden sisällä. Vasemmassa SILMÄPUSSISSA. En ymmärrä, yleensä ne on silmäluomes, mutta mulla se on valahtanut jotenkin nyt tohon alemmas. Ja niitä tulee vähän väliä. Mikä minun silmää vaivaa?!

Aamulla kuuntelin horteessa yli tunnin Yle Vegaa ennen kuin onnistuin nousemaan. En tiedä, miks kaikki dissaa sitä, minusta sitä on hauska kuunnella ja sitä paitsi sieltä tulee ihan mielenkiintosta musaa välillä.
Tosin tänä aamuna olin jotenki ihan omissa univalvemaailmoissa ja ne jutut radiosta sekottu jotenkin tosi omituisesti mun tajuntaan, mutta en minä enää muista siitä mitään. Mutta se oli hämmentävää.

Ulkona on kivan lumista.

Menin Neekun kanssa reippailemaan jäälle, koska hiihtäjien ladut on valloittanu kaikki rantatiet. Reitit oli satanu umpeen, joten koko matkan jäällä oli vähintään puolisääreen hankea, oli hauska tarpoa. Neekkukin joutu pomppimaan ku mikäki lammas, se oli tosin ihan intona et eipä siinä. Saipahan senki läskit vähän tutinaa.

!!!!!
YHDESTOISTA!!
JA ÄSKEN NÄIN SEN PEILISTÄ ET MILTÄ SE NÄYTTI KU PUSSI VÄPÄTTÄÄ, yyyyyyh
hajoon kohta

Mun pitäs nyt ryhtyä ahkerasti opiskelutoimeen. Ei edes okseta oikeestaan, mutta on sellanen tosi penseä olo.
Musta olis parasta, jos löytäsin sellasen intohimon johonkin asiaan ja sitten ihan itestään uppoutuisin siihen koko ajan. Tällanen väkisin nitkuttamine on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kuivaa.

Voisin intoutua vaikka jostain kaktusten tutkimisesta. Tai sitten rupeisin polttelee hullusti kynttilöitä ja mun päivät menis vaan siihen, että tuijottelisin kun ne palaa. Ja ehkä saattasin vähän leikkiä steariinilla siinä ohessa.
Tai sit voisin ottaa tehtäväkseni kattoo kaikki maailman elokuvat. Tai ryhtyä tekemään Wikipedia-artikkeleita.

Joo mitä mä höpötän.

Nyt ryhdyn oikeesti tutkimaan noita koulukirjoja. Toi iso ja suuri ja painava kasa on ollu jo monta päivää täs läppärin viekus, mutta se alkaa pikkuhiljaa hautautua ovelasti muuhun tavaraan, ettei sitä enää huomais. Se on niin hienoa kun yritän alitajuntaisesti huijata itseäni.


Koko iltapäivän on soinut Death Cab for Cutie: Plans, uudestaan ja uudestaan, enkä saa vieläkään tarpeekseni.
Tää höllii mun sielua.


PS: Oon unohtanu kertoa, että tällä vuoden ekalla viikolla tulee täyteen kolme vuotta lihattomuutta! Virallisesti oon kai pescovegetaristi koska syön kyllä kalaa satunnaisesti, mutta punanen liha ja kana on ollut nyt pannassa kolme vuotta. Siistiä. Vahinkojakaan ei oo tietääkseni sattunut. Ihan alussa tosin meinas käydä, kun iskin leivälle italiansalaattia ja sit just ku olin haukkaamas rupesin miettimään, et hetko mitäs täs muuten on. Ja siin oli possua. Heivasin leivän sit iskälle syötäväks. Mut se oli ainut kerta. HIHI
Et sellast 8)