Oon nyt vähän pettynyt teihin, kun kukaan ei oo ees vaivautunut kommentoimaan(!), vaikka ryhdyin radikaalisti yhteiskunnan normien rikkojaksi yrittämällä elää ilman puhelinta. Ei näköjään heru empatiaa suurelta yleisöltä : D
No jaa, mitäpä minä sillä tekisinkään. Enkä minä edes puhelinta sure, minä suren SIM-korttia. Ja voi luoja miten rasittavaa, jos (KUN) joutuu hankkimaan uuden numeron. Pitää opetella se. Ja jaella kaikille, ketkä saattaa sitä tarvita. Ja vaihtaa se joka paikkaan. Ja hyi en halua edes ajatella, tuollaset 'pienet' jutut tuntuu niin raskailta.
Muutenkin tänään on ollut jotenkin sellanen ihmeellinen sunnuntairaskaus, ja ei kyllä ihme kun ihan harmaa päivä taas ja vielä julmetun sumuinen. Maijun kanssa katottiin aamulla viis jaksoo Nikke Knattertonia, ois pitänyt laskee miten monta kertaa siinä esiteltiin naisen takapuolta tai povea. Kaikkea sitä on lapsille näytetty 80-luvulla. Neljältä mentiin Semmareiden konserttiin. Näin ne eka kertaa livenä. Oli vallan huvittavaa, ne vetää välillä ihan hauskaa showta, ja osa solisteistakin on ihan hyviä laulajia. Mun vieressä vaan istu poika, joka lemus järkyttävältä hieltä. Nam. Voitteko ihmiset opetella pitämään huolta henkilökohtaisesta hygieniastanne, ihan vaan yleisen viihtyvyyden vuoksi. Kiitos.
Äsken saatoin Maijukan junaan (ja oltiin kerrankin ajoissa, vaikka Maiju manas, että meiltä lähtiessä tulee aina kiire). Asemalaiturilla oli paljon toisiaan hyvästeleviä pareja. Se oli jotenkin ihan suloista. Onkohan ne suunnitellu, että pitää mennä tarkotuksella tarpeeks aikasin juna-asemalle, että ehtii sitten vaihtaa hyvästejä.
Onneks ei oo huomenna koetta. Musta tuntuu, etten saa revittyä itestäni irti nyt mitään. Pitäs lukea esim enkkua esim taloustietoa esim äikkää. No sitä ei tarvi vielä. Mut noin niinku periaatteessa.
Entä jos ei huvita eikä jaksa.
Minä kaipaan lunta. Ja minä kaipaan minun SIMiä. Kännykänvohkija, voitko kokea nyt ihan armotonta syyllisyydentaakkaa, jooko.
Päivän hauskin juttu oli tänään: "Jos tilaatte nopeasti, saatatte kaatua, joten tilatkaa normaalia vauhtia."
Nauroin sille niin paljon, että kyynel valui nenänpäähän, koska olin vähän vinossa, kun otti mahasta se nauraminen. Haha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti