Vaihdevuotisia koiruuksia ja tyhjäpäitä

Oi ihana talvi, mihin oikein menit?

Valkoset nietokset saa minun sydämen sykähtämään, mutta tällanen loskapaska masentaa mielen.

Äsken käytin Neekun ulkona, enkä tie onko sekin loskanvihaaja vai muuten vaan ruvennu itsepäiseksi. Se teki ekan kahenkymmenen metrin aikana kolmet pissit ja kahet kakat, sitten yritti iskeä jarrut pohjaan ja kääntyä takasin päin. Olin ihan että wtf, minä tahdon kävelylle, mikset sinä tahdo.

Tästä tuli mieleen myös tän viikon joku aamu, kun lähdin hakee sen kaa lehteä, mutta kun olin menossa suoraan laatikolle ja sit aioin kiekkasta korttelin kautta ovelle, niin se haluskin ensin kiekkasta korttelin. Olin niin aamupöhnäkooma vielä, etten tajunnu ees pitää päätäni ja menin sen tahdon mukaan. Kaikki koirainomistajat: ei näin.

Minä luulen, että meidän koiralle on tainnut tulla keski-iän itsepäisyys.

YHYY!

Tänään ei oo väsyttäny ihan niin paljoo, koska nukuin melkein kaheksan tuntia (!), mutta on tämä ihan ihmeellistä miten on harmaata ja tympeää. Pahin marraskuu selvästi menossa. En muistanutkaan että tämä on näin masentava kuukausi.

Kävin tukemassa Kuopion divareita ja hankkimassa puuttuvat NGE:t. Sit luin ne kun tulin kotiin. En oo aikoihin vaan istunu ja lukenu sarjiksia. AH. Ois huippu ottaa omaa lomaa ja lukee kaikki nuo minun hyllyntäytteet läpi putkeen.

Pitäs jaksaa ottaa epsanjankirjat kauniiseen käteen. Huvittas kyllä vaan maata lattialla ja olla aivoton.

Iskä tuli hakemasta Veraa, taidan siis mennä ensin syömään superhyperravitsevaa GRILLIRUOKAA kasvishamppari ja silleen lål