Tänään on ollu sellanen hikoilupäivä. Hikoiluttaa, kun pitää kiirehtää erinäisiin paikkoihin, kun pitää jännittää, kun pitää pinnistää aivoja.
Nuori Soittaa! meni hyvin: ei mokailtu hirmusti, soitettiin suht varmasti, jäi hyvä mieli ja olo. Äsken katoin DVD:ltä meidän soitot ja se oli kyllä hämmentävä kokemus. Tai siis nähdä ittensä nauhalta, ulkopuolisen silmin. HUAAAH. Mikit suosi primasta ja selloa, joten minä ja altisti ei kuuluttu ihan niin hyvin, mutta tarpeeksi kuitenkin. En minä edes soittanut ihan niin huonosti ja epäpuhtaasti kun luulin. Ehkä toi nauhoitus antoi anteeksi. Mutta se tuli ainakin todistettua nyt nauhaltakin, minkä tiedostin viime viulutunnilla, että ei mulla ole yliaktiivinen oikea ranne, mulla on vaan laiska kyynärpää!
Niin ja innostuin musiikkikrääsämyyjästä ja ostin toisen nuottikassin ton melkein rikkinäisen mustan tilalle, pinkin! Håhå
Minna oli ihana ystävä, kun lähti minun kanssa koulun jälkeen pelaamaan kirjastolle erän Trivial Pursuittia. Hihi. Syrjäpöytä tosin oli varattu, joten meidän piti olla kaikkien näkösällä (ja häiriönä), mutta ihme kyllä, kukaan kirjastotäti ei tullut edes valittamaan, vaikka paikoitellen taidettiin intoutua olemaan vähän äänekkäitä. Surullista oli se, että Minna voitti (!), vaikka minä sain ekana pisteen enkä hävinnytkään ku yhdellä pisteellä, mutta silti! Vaadin revanssia.
Täytin äsken kevään kirjotuksia varten ilmottautumislomakkeen. NNNGGGHH! Ja huomenna kuulemma saapuu kauan kaivatut syksyn yo-tulokset. En tiedä, uskallanko mennä sinne kansliaan pyytämään sitä kohtalokasta liuskaa. Saatan tarvita henkistä tukea. NNNGGGGHH! Hyihyihyi ahdistaa
(Ai niin, suunniteltiin M:n kanssa että voidaan sit pelata TP:tä kun luetaan kirjotuksiin. Siinä kuulkaa yleissivistyy niin että oksat pois. Nyt esim tiedän, että sarvijäärän kansanomaisempi nimitys on hapsenkakkiainen.)
Mutta noin muuten on vallan mukava olo nyt. Ja viikonlopusta epäilen tulevan vallan mukavan myöskin. Jipijii ja sellasta
Lupaan että joskus ryhdyn kirjoittamaan mielenkiintoisempia blogauksia. Ehkä sitten kun alan elää mielenkiintoista elämää. Vaikka minä olen kyllä ihan tyytyväinen, kun on rentoa ja ah-niin-löysää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti