Mummilan tuoksu

Oon aina halunnut salaa ryöstää tän apinan. 

Se on roikkunu mummin makkarin seinäkellossa niin pitkään kun muistan.

Epäilen, että mummi on salaa kaktusten jumalatar, koska 

sen kaktukset kasvaa niin kovaa kyytiä että oksat pois. 

Mummi pitää niitä rumina, mutta 

se ei silti raaski heittää mokomia menemään.

 

OIKEA pikku-oRkki. Varmaan tyyliin jotain viisvee.

 

Olohuoneen iankaikkinen vartija.

 

Aamupuuro

 

Ajettiin perjantai-iltana pimeällä ja vaihtelevassa räntäsateessa Kotkaan kera siskojen. Kire ajo koko matkan. Radio ja CD-asema oli rikki. Eka matka pitkään aikaan, kun en oo kuunnellu musaa ajaessa. Tai joutunu riitelemään iskän ja Veran kanssa, että Alivaltiosihteerejä tai Tapio Rautavaaraa ei kuunnella.

Mummi oli vieläkin ihan samannäkönen. Pieni ja ryppyinen. Haaleat tihrusilmät, jotka tuikkii aina kun se innostuu kertomaan jotain juttua. Se hössötti ja tuputti huomaamatta ruokaa ihan samalla tavalla ku aina. Se oli löytänyt jostain kätköistään kortin, minkä se oli ajatellut antaa mulle ennen Unkarin matkaa yhdessä matkarahan kanssa. Kortti oli kuitenkin jääny postittamatta, kun se oli kuullu että olin tullu jo takasin Suomeen. Tää matka tapahtui siis ala-asteella (; Samainen kortti toimi nyt tosin kätevästi synttärikorttina.

Lauantaina oli sedän viiskymppiset Kotkan Vapiksella. Meinas mennä järki jo ennen juhlia, kun piti soittaa orkassa. Paikalla oli paljon väkeä, paljon sukulaisia ja synttärisankari, jolta oltiin lähestulkoon onnistuttu salaamaan juhlat, tai vähintäänkin niiden suuruus. Kivointa oli se, että oltiin pitkästä aikaa paikalla koko perheellä, kun ketään sisarustakaan ei kerta puuttunu.

Illalla lähdettiin ajamaan siskojen kanssa takas kotio, taas pimeessä. Kuski meinas olla loppumatkasta jo ihan hepulissa, ja ajo muutenkin mennentullen ylinopeutta. Hyvin turvallinen fiilis siis. Loppumatkasta laulettiin (tai ei minun ääntelyä ehkä voi laulamiseksi kutsua) vanhoja klassikkoja, niin kun nyt Ultra Bra tai Tehosekoitin kiistatta on. Öhm.

Neekulla oli rankka päivä, ku se aamulla matkusti reilu neljä tunti autolla Kotkaan ja illalla reilu neljä tuntia autolla Kuopioon. Se tosin nukku melkein koko matkan.

 

 

Tänään en meinannut saada olemassaolosta kiinni, kun oli niin harmaa aamu. En jaksanu käydä suihkussa itteäni varten. Sen sijaan söin puuroa, luin melkein kaks tuntia Savon Sanomia ja Hesaria, yritin saada siskot tekemään mulle ruokaa, mutta koska ne oli molemmat ihan turhakkeita, niin lähdin kävelemään Neekun kanssa Huuhalle minkä seurauksena haisin ihan hielle AH, tein bataattipapukeittoa josta tuli liian suolasta vaikka noudatin tarkasti ohjetta (!), hermostuin ja jatkoin keittiön siivousurakkaa kiskomalla kaikki romppeet ulos mein tee/kahvi/epämääräinen-härpäke-kaapista, jonka seurauksena väittelin äipän kanssa äsken, meneekö suola vanhaksi ja missä suodatinpussien paikan kuuluisi olla.

Päivän musiikkivinkkaus Spotifysta: Sufjan Stevens

Menneeltä viikolta:

V: "Löysin netistä sellasen tosi hyvän nostallogia jutun!"

M: "Mikä on nostallogia?"

V: "Hö, no Orvokki, selitä Mirkulle mikä on nostallogia!"

O: "...tarkotatsä nostalgia?"

V: "..no nostalgia, nostallogia, onko sillä nyt niin väliä."

Veljeni Vertti, melkein viistoist veeee.

Joo. Ja sit viel vähän vessapsykedeliaa ja tämä poukkoilevan hajanainen merkintä LOPPUU.