Hyvin haasteista

Voi miten rakastan sitä, ettei ulkona ole enää ihan niin pimeää. Lumi heijastaa valoa ihan tajuttoman tehokkasti. Ei oo enää niin masentavaa. Ja saan edelleen viboja siitä narskumisesta. Enkä muistanu sitäkään, miten kävellessä kenkien kärkiin kerääntyy aina sellanen luminyppylä, ja sen takia pitää välillä tömäyttää jalat kävellessä maahan. Ja oli ihana juosta aamulla bussille, kun oli jo valosaa ja lumista ja ooh. Paitsi pysäkillä seistessäni lumiaura viskas lumet mut kintuille. Nam.

Niin ja annoin viimeinkin periksi ja siirryin talvitakkikauteen. Vaikkei ole kyllä edelleenkään kylmä. Tai siis ulkona ei ole, mutta sisällä palelen koko ajan! Minulla on varmaan sisätilapalelusyndrooma.

Huomenna kaikki konsalle Kamarimusiikkisaliin klo 11.30! Meidän kvartetti musisoi siellä kahden kappaleen verran osana Nuori Soittaa! -häppeninkiä. Tarkottaa sitä, että Musiikkikeskuksella on to-la lähes kokopäiväisesti musiikkia nonstoppina, ilmaiseksi. Käykää ihmeessä kääntymässä jossain välissä. Soittoporukoita ympäri Suomen. (Kauhee mainospuhe, vaikka ite soitetaan koko jutussa vaan n.20 min : D)

Saadaan esiintymisestä jopa raadin antama palaute (kuulostaa kovin uhkaavalta) ja meidän soitto plus se palaute taltioidaan DVD:lle. Sitten voin jälkikäteen katsoa repeatilla omat mokailut. Ah. Miten traumaattinen kokemus.

Se oli kyllä oikeasti hyvin traumaattista, kun tänään paloittelin itseäni juustohöylällä. Viilsin vasemman peukalon nivelestä jotenkin taitavasti ihoa pois. Silleen että päällisin kerros lähti veks ja tuli paljon verta. Ja että sitä kirveltää nyt ihan hirveesti. Teiniangst.

En usko, et kukaan enää muistaa mun 30 päivän haastetta, mutta ajattelin nyt kuitenkin kertoa väliaikatietoina sen verran, että tänään oli 8.päivä ja olen muutoin pysynyt esimerkillisesti tavoitteessani lukuun ottamatta 6.päivän väliin jäämistä. Kirjoitin 7.päivänä sitten tupla-ajan. Ei huonosti minun mielestäni!

En oo muuten ainut, joka nauttii lumesta. Neekku paljastui taas ihan talvikoiraksi: eilen se jäi maahan kieriskelemään pissityskäynnillä noin 6 kertaa, tänään noin 8. En tie, mikä siin on niin kivaa. Kai se tuntuu mukavan viileältä selkään. Muutaman kerran on vaan käyny niin, etten oo huomannu sen kellistäytymistä ja oon raahannu sitä sit hihnassa perässäni, vaikka se on ollut kyljellään maassa. Öhm.

Pitäisi kai kömpiä uneen, että aamulla taas virkeänä kuuntelemassa epsanjan ylppärikuunteluita. Ja jossain turhanpäiväisessä alaesittelyssä. Ja viuluilemassa. HUh.