Pökäsin aamulla niin turhanpäiväisen enkunaineen, että vähän hävettää. Tai siis, tää on kuitenkin vika kurssi ennen kertauskurssia, joten kai se taso pitäs olla jo..jossain. No mutta laiskotti koko viikonlopun, niin sitten ei auta valittaa kun tietoisesti jättää kirjottamisen aamukiireeseen.
Ulkona on ollu tänään hengenvaarallista. Asfaltit on päällystyneet mustaan jäähän, niin yritä siinä sitten taiteilla tennareilla. Haluun jo LUMEN ja sen hohteen! Oli ehkä masentavinta ikinä, että kun pääs koulusta kymmentä vaille neljä, niin aurinko oli jo laskemassa. YHYY. Ja jonku kuukauden päästä se on varmaan siinä vaiheessa päivää jo laskenut.
Ois ihana karata piiloon jonnekkin matkalle, mutta sitten tippuisin kaikilta lukion kursseilta (vaikka ei haittas sinänsä, mulla on jo tarpeeks kursseja, paitsi taloustiedon kurssi on kyllä pakollinen..) ja se ois vähän säälittävää. En oo kyllä ainut, jolle on iskenyt kunnon abin välinpitämättömyys. Ketään ei tunnu kiinnostavan opiskella. Ehkä se viiminen pinnistys tulee sitten joku viikko ennen kirjotuksia ja siihen asti kaikki nyt vaan laahustaa myrtyneinä kouluun ja kotiin, kouluun ja kotiin.
Ehkä mä yritän nyt vihkiytyä vähän noihin epsanjan luetunymmärtämisiin ja enkun sanakokeeseen. Jopa tällein yön kynnyksellä, jee.
Mikä ihme siinä on, kun ei vaan huvita? Haluisin tehdä ihan jotain muuta!
2 kommenttia:
Miten musta tuntuu että sait oikeen urakalla vihkiydyttyä noihin sanoihin ja espanjaan;> vaihtaisit saameen...
Minulla OLI vilpittömät tarkoitusperät ja aikaahan on vielä vaikka kuinka! Että hiljaa siellä!
Lähetä kommentti