Paska kuukausi, mut tuleepahan elettyä

Hei ihan totta, tää on ihan uskomatonta! En oikeesti kykene ymmärtämään, miten säällä voi olla näin iso vaikutus. Ei mulla oo varmaan minään vuonna ollu tällasta väsymystä keskellä marraskuuta.

Tää lumettomuus ja pimeys ja jatkuva sumuisuus on kamalaa. Minä haluan kirkkaan taivaan ja nenää nipistävän pakkasen ja LUNTA ja haluan takaisin minun ilomielen, joka jää nyt jatkuvasti vetämättömyyden alle puristuksiin. Koulussa mulle on joka päivä iskenyt huomaamattomasti aina kahden minuutin sisällä hirvee nukutus, vaikka just aiemmin oon ollu ihan virkee.

Ja hei, nyt minä oon jopa vetäny sitä ylimäärästä D-vitamiinia, kun ei täällä pimeässä Pohjolassa sitä saa, mutta eipä näytä sekään auttavan!

Tai mistäs minä tiedän, jos tilanne oliskin vielä pahempi ilman niitä aamuisia annoksia.

Ehkä rupeen vetämään isompia eriä. Hahahahahahahhahaaaa...

Tuli tauko kirjottamiseen, kun äsken Mire et Kire töytäs tänne hullujenhuoneelle (tai ainakin kaikki tulee täällä aina hulluks: Kire muhun, mä Veraan, Mara tasaisesti kaikkiin, jnejne ihana perhe-elämä ja silleen) ja Kirppu iski kamalan ruokapropagandan päälle taas. Se on hurahtanut ravintotieteisiin ja Antti Heikkilän ajatuksiin ja opin, että pitää varoa E620 ja E250 ja fruktoosiglukoosia, aijaijai kuulkaa vedätte jatkuvasti sisäänne vaikka mitä paskaa ja ette edes tiedä kuinka tanssitte toisten pillin mukaan ja kuvittelette syövänne terveellisesti vaikka ETTE SYÖ ja suunnilleen tähän tyyliin meni tämä ravintokeskustelutuokio.

Mutta tottahan se on, että ruoka on nykyään suurimmaks osaks niin pitkälle käsiteltyä, ettei sitä voi ravinnoksi enää kutsuakaan, ja että kaikki kuvittelee olevansa absoluuttisen-terveellisen-ruokavalion-puolestapuhujia-ja-pioneereja, mutta yritäpä siinä sitten päättää, että kuka on oikeessa ja kenen näkökulmat on lähimpänä totuutta. Oikea Ruoka on suuri mysteeri. Se saa ihmiset syömään toistensa päät, kun ne hermostuu jatkuvaan kädenvääntöön tuosta mysteeristä.

Haluaisin kyllä syödä niin, että olis hyvä olo. Oon vaan nykyään niin skeptikko, etten usko keheenkään (en näissä saakelin rokoteasioissa, en ruoka-asioissa, jne). Kaikki vaan nostaa esiin ne asiat, mitkä on omalle asialleen kaikista otollisimmat, ja miten ne saa ihmiset parhaiten toimimaan oman tahtonsa mukaan. Niinhän se maailma toimii. Niinhän niitä massoja liikutetaan.

Eikä unohdeta rahaa ja sen palvontaa.

Menipäs nyt tällaseks painavaks ja syyllistäväks. Tai en minä kyllä ketään syyllistä varsinaisesti, mutta ihmiset saattaa kokea omantunnonpistoksia, håhå.

Näin tänään kolmosessa pojan, joka melkein särki minun sydämen. Se istu niin lopen.. kyllästyneenä ja luovuttaneena. Se oli niin apaattinen ja väritön ja surkeannäköinen että koin melkein pakottavaa tarvetta mennä paijaamaan sen olkapäätä silleen "hei, älä nyt pieni, ei se nyt niiiin rankkaa ole". Sen sijaan menin lasin taakse Maisukan kanssa tarkkailemaan sitä ja jakamaan sydämen puristukseni.

Ehkä se oli vaan niin väsynyt tai vittuuntunut tai en minä tiedä. Jos silläkin oli absoluuttinen marraskuu-vetämättömyys.

No en nyt joka tapauksessa mennyt paijaamaan sitä, koska en ole niin rohkea ja spontaani. Voi minua.

Nyt yritän nousta tästä vetämättömyyden suosta ja päntätä edes vähän epsanjaa. Huomenna ensimmäinen toisiks viimisen koeviikon koe. Enkä minä oo jaksanu opiskella kun en vaan jaksa huvittua. Jee.