Mustan sään epämaanantai

Hihi, katottiin eilen Maijukan kanssa japanilainen animaatio Aaltojen kuohu ja sit ruotsalainen Eräs rakkaustarina vuodelta 1969. Maiju ei oikein lämmenny näille valinnoille HAHAHAHAH, mutta ne on ollu mulla niin pitkään kattomatta että oli jo aika.

Testattiin myös mein vierashuoneen uus sänky, tai siis kaksi sänkyä joissa yhteinen petari, joten käytännössä parisänky. Siin oli ihan hyvä nukkua. Aamuhetki oli hämmentävä, koska en muista millon viimeks oon nukkunu jonkun kanssa yhes. Eiku mummilas nukuin mummin kanssa, mutta se oli jo noussu siinä vaiheessa kun minä heräsin.

Ihana fiilis nukkua maanantaina melko pitkään ja syödä ystävän kanssa aamupalaa. Ei se tunnu yhtään maanantailta. Sit sutasin nopeesti luovan kirjottamisen tehtävät ja kiisin bussiin ja sillä koululle. Meitä oli LKK:ssa jopa aluksi kaksi plus ope, myöhemmin kolme. Sekä Minna että Ellu teki oharit, mur. Pitää kirjottaa novelli ennen joulua. En tiedä vielä aihetta.

Kerhon jälkeen kävin ostamassa muutaman koulukirjan kun huomenna alkaa uusi jakso ja samalla lukion viiminen ja koostuu pelkistä kertauskursseista. En malta odottaa sitä, että opettajat alkaa joka ikisen aineen suhteen ahdistelemaan meitä ylppäreillä. Yök. Varsinkin matikka mahtaa olla melko tuskaista tän matikattoman(IHANAN) jakson jälkeen.

Kirjakaupasta siirryin Burtsiin ja ostin salaatit mukaan, koska päätin etten jaksa vääntää vieraalleni ruokaa. Maijukka oli taas ihan ressissä, että ehtiikö se junaan ja osataanko lähtee tarpeeks aikasin, mutta kuten viikko sitten, tiesin tänäänkin että ehditään ja reilusti.

J: "Hyvin hyvin mystistä. Tuo naisten intuitio pelottaa aina vaan enemmän. O____o"

Todellakin. Jos vain naiset (ainakin allekirjoittanut!) uskaltaisivat luottaa omaan intuitioonsa paremmin. Koska se on ihan oikeesti lähes poikkeuksetta oikeassa.

Viikon paaston jälkeen kännykällisyys on ollut ihanaa, tosin hiukan hämmentävääkin. Varsinkin kun ton uuden puhelimen kanssa jotkut jutut on vielä vähän hakusessa, mutta niinhän se on aina. Ehkä mä totun muutamassa päivässä.

Koska joka päivälle täytyy kehitellä näköjään joku ölinän aihe, eilen se oli paska-SIM, niin tänään sitten tuo saakelin musta sää. Siis ihan oikeesti! Ennen kolmea jo lähes yön pimeys, jatkuva tihkusade, MIKSEI LUMI-, hirveän ankeeta ja märkää ja masentavaa ja sellasta että tekee mieli mököttää tai kuristaa joku oikein kovina ärsytyshetkinä. EN ALA TÄLLASTA.

Äiti sano, et loppuviikosta kuulemma alkaa pakastaa. PAREMPI OLIS.

Nyt jotain ja sit vatsanhetkutukseen, viimeinen kerta syyslukukaudella! Hassuinta on, että se on ollu oikeestikki ihan kivaa ja sopivassa suhteessa helppoa ja vaikeaa. En ois uskonu sillon syksyllä, kun annoin periksi perhepainostukselle.