Muusikot on rakkaus

Lauantai oli hyvin öö musiikillinen. Olin kiltti ja menin iskän kanssa kuuntelemaan konsalle Nuori Soittaa! -esityksiä. Siis kunhan olin toipunut aamun kauheudesta.

Sinne mahtu sekaan tuskastuttavia hetkiä, kuten ylipitkä puhallinorkesterisessio, jossa soittajat oli hyvinhyvin nuoria. Mutta ah, oli kyllä ihan mahtavia viboja, kun kuunneltiin Raumalta tullutta Lyöjät-nimistä porukkaa. Ne pojat oli niin khooleja, niil oli sellaset sotilassoittaja-asut (vaikkei univormut muhun nyt mitenkään erityisesti vetoa) ja ne soitti lyömäsoittimia ja niin sairaan hyvin että olin ihan sulaa ja koko ajan sellanen virne naamalla. Ja niillä oli koko soiton ajan sellaset kivikasvopokerinaamat, en ymmärrä miten ne osas pitää ne ilmeet! Ne oli huippuja. Mäkin tahdon soittaa jotain marimbaa ja jotain.

Ja sit oli kans yks klarinetti/saksofoniporukka Espoosta jostain hienonnimisestä musiikkioppilaitoksesta, jossa oli ihan ältsin ihana bassosaksofonisti, sille sulin myös.

Siinä on vaan jotain käsittämättömän siistiä, jos joku osaa soittaa hyvin (oli se sitten mies tai nainen. mutta ehkä erityisesti mies, koska itse olen nainen).

Illalla kävin nuortenillassa ja sen jälkeen menin Kirelle syömään vähähiilihydraattista suklaamoussea ja sitten kävelin Miren kanssa viemään koirat niille ja SITTEN käytin ensimmäistä kertaa hyväkseni täysi-ikäisyyttäni ja menin siskojen kanssa Introon istumaan hetkeksi. Olin ihan että mitä, kun ne ei kysyny ovella henkkareita. Varmaan siks, kun Mire on minua vanhempi, ja sen kans menin sisään. Kire osti mulle alkoholittoman mangodrinkin, håhåhå, sitten myöhemmin mentiin Henkkaan (siellä sentään kysyttiin ikää) kuuntelemaan Reino and the Rhinosia. Tykkään kyl siitä, se on niin mutkatonta ja hyväntuulista musiikkia. Ja livenä vielä tosi energistä ja Reino oli hirmu symppis ja sen laulu tuntui tulevan niin helposti ja luonnollisesti että ihanaa. Nyt kun kuuntelen tätä netistä, niin se oli kyllä livenä vielä jotenkin parempaa.

Niin ja sitten senkin muusikoihin rakastuin. Kitaristi oli jännännäkönen, sillä oli tosi suora ja kuvauksellinen nenä ja hirmu jykevä leuka, melkein kuin meidän iskällä, mutta paljon nuorekkaampi ja hienompi. Ja sen silmissä oli ihmeellinen katse. Basisti oli symppis, koska se hymyili ihan koko ajan, mut siihen en kyl rakastunu. Mut vetopasuunistiin rakastuin kans. Niin ja se soitti myös perkussioita. Se oli tosi hauska ja ilmeikäs ja söpö.
Hihihihi

Joo, mikähän mua vaivaa. No mutta kävin nyt jotenkin tosi kuumana kaikkiin ihaniin muusikkopoikiin. Ehkä mun pitäis itekkin ruveta muusikommaks, koska se ois ainakin hauskaa, ja sit pääsis kosketuksiin tollasten kanssa. Haha.

Vaikka oli se kyllä vähän jännittävää katsella, kun ihmiset remus. Humaltui ja jammaili. Minulle kun riittää pelkkä jammailu. Meitä on moneksi.

Tänään on ollu kunnon tekemättömyyspäivä. Luin aamulla kolme sanomalehteä, kun eilisen Hesari tuli jostain syystä vasta tänään. Ruokapöydässä hurahti siis tovi. Sitten lööbasin jotain ja sitten H&M tuli ja sitten lööbasin niiden kanssa. Niin ja mun piti yrittää leikkiä androgyyniä. Ja sitten olikin jo ilta.

Ja nyt pitäisi tehdä enkunläksyt ja kirjottaa epsanjan pieni essee jostain kierrättämiseen liittyvästä.

Kyllä tämä tästä, vaikkei tuo koulu jaksaiskaan yhtään kiinnostaa.