Tänään on ollut pinnalla paha kännykkäkarma.
Maijukka tuli ja oli unohtanut kännykkänsä kotiin laturiin (johon minä olin käskenyt puhelimen pistää, koska siitä oli kuulemma loppumassa akku, eli tämä on siis minun vika). Minä taas totesin nuortenillasta tullessa, että mun puhelin ei oo laukussa. Enkä ollut mitenkään sokea, vaan se ei yksinkertaisesti ollut siellä.
Mun laukku oli ollu nuortenillan saliosuuden ajan alhaalla ruokasalin tuolin selkänojalla, koska olin unohtanu sen sinne, enkä viittiny kesken kaiken lähtee hakemaan ku meil oli musavastuu. Niin ja se meni muuten ihan hyvin, vaikka oli vähän vajaa miehitys. Oli huippua laulaa taas pitkästä aikaa ja vielä kivoja biisejä. Ei kukaan muu niistä varmaan tykkää, mutta esim Amazing Grace on niin symppis, skottilaista kansanlaulua, jee! Ja kun on hyvät muusikot niin ihQ. Käyrätorvi ei tulis ekana mieleen, mutta se sopii ihan tajuttoman hyvin jos ihminen osaa soittaa sitä. Nam. Ai niin, ja Maijukka oli ihQ kun se sano että "lauloit ihan hyvin, nautin itse asiassa" HIHIHIH 8) Meriittiä.
Joo harhautuu. Mitä olin selittääs. Niin. Laukku oli siellä ruokasalissa, ja minä olin kirkkosalissa, ja sitten en muista katoinko kännykkää enää kun pääsin taas laukun kanssa yksiin ennen ku autossa matkalla kotiin, ja sillon sitä puhelinta ei ollutkaan missään. Eli tästä päätellen se on kadonnut minun laukusta seiskan jälkeen, koska sitä ennen katoin sitä kahdesti kun en muistanut, etten nääkkään siitä kellonaikaa koska olin pistänyt virran pois päältä koska akku oli loppumas.
Joo mahtavia virkerakenteita ja selkeää selittämistä.
On vaan tajuttoman absurdi tunne, että joku olis oikeesti käyny tonkimassa yksinäistä laukkua sillä aikaa, kun minä oon ollu kerrosta ylempänä laulamassa. Käsittämätöntä. Tai sitten se on oikeestikki vaan tippunu johonki, mut käytiin vielä kirkolla kierroksella, eikä sitä vaan näkyny.
Sinne meni kaikki numerot ja viestit. Yhyy.
No kirjotan jostain muusta välillä. Eilen oli epsanjankoe, se tuntui helpommalta mitä luulin, mutta en minä siitä kyllä muutenkaan hirveesti jaksanu stressata. Meni omalla painollaan. Kokeen jälkeen mentiin kirjastolle ottamaan erä Trivialia, mutta en vieläkään voittanut arrh, vaikka pysyin kovana että diggeridoo on eri asia kuin didgeridoo ja vain toinen on oikein. Oon niin ihana pilkunviilaajaa että H&M meinas vetää herneet nenään. Sit Subille ja sit ostaan lisää D-vitamiinia, etten jää sängynpohjalle ja masennu tällasista pienistä vastoinkäymisistä niin kun nyt kännykän hävitys ja sellaset. Illalla Mire siisti minun tukkaa KIITOS nyt en taas vähään aikaan huku etuhiuksiini. Sit katottiin Nuori Adam, koska oon lukenu sen kirjan ja siks kiinnosti, mutta se oli kyllä hämmentävä tapaus. Tai siis. Miettikää nyt kohtaus, missä nainen tulee töistä kotiin, sit mies on tehny kiisseliä jotka heittää lopulta naisen päälle koska ne ryhtyy riitelemään, sit se repii siltä vaatteet pois, heittelee lisää ruokaa ja kastikkeita päälle, nainen vaan nauraa, ja lopulta mies vetää sitä perseeseen. Jee.
Mua väsyttää jotenkin, en jaksa enää ajatella. Harmittaa toi känny. Tuntuu oudolta, ettei yhtäkkiä voikkaan lähettää viestejä hetken mielijohteesta. Ja ettei oo jatkuvasti tavotettavissa, koska nykyään kaikki kuitenkin olettaa että jokainen on.
Outo vastakohtaisuus, ku ihan euforia oli taas tosta laulamisesta, ja sitten taas kunnon angst tosta kännykästä. Elämä on.
Äsken oltiin Maijukan kans saunassa, joka oli ehtinyt melkein jo sammua, ja sitten ei tullut kunnon kovia löylyjä ja oli nihkeetä ja meidän saunominen vähän feilas, mutta ei se haitannu. Kuulin ainaki hauskimman jutun pitkään aikaan pimeässä keittiössä. Siihen liittyi keittoa ja tuoleja. HAHAHHAHHAAHH
Nyt nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti