Ähkynä kulttuurinirvanassa

Yritän kirjottaa lyhyesti, että pääsisin nukkumaan:

Eilen oli Taiteiden Juhla ja käytiin VB:ssä kattomassa valokuvanäyttely, joka oli kyllä melko mitäänsanomaton. Viime vuotinen oli paljon hienompi. Itse asiassa ostin yhden pienen julisteenkin, mikä oli just siitä näyttelystä, siinä on alaston ihminen kuinka siveetöntä apua ja sitten toisen, jossa on varpaat. HIhi. Konsalla tsekattiin muotoilunäyttely, jossa oli kaikennäkösiä makeita pukuja, joita teki mieli koko ajan hiplata, ja salaa vähän hiplasinkin olempa kamala. Minnassa ostin kirjakaupasta muutaman sarjiksen, hähä, ja kuuntelin sivukorvalla bluesbändiä, ihan letkee meno. Maisa halus mennä Aapeliin kattomaan muotinäytöksen ja se oli ihan yhtä nolo kun viime vuonnakin, yks mallipoika oli ihan kujalla, yks tyttö ei osannu koreografioita, kaks tyttöä törmäili vaan aina toisiinsa vaikka ne oli lavalla vaan kahdestaan. Lål. Sit mentiin Coffariin ja Minde liittyi seuraan ja minua ärsytti kun minun pirtelö ei ollut kylmä ja sitten käveltiin Gallerialle ja siellä oli joku opettajasuma ja nauroin taululle jossa Tarja Halonen kosketteli rintojaan kuin viinirypäleitä. Sen jälkeen käveltiin satamaan ja maailmanpyörä näytti ihan tosi hienolta mustaa taivasta vasten. Satamasta jatkettiin Tuomiokirkon ohi takaisin keskustaan ja jouduttiin etsimään uusi Oiva, kun se oli vanhasta paikasta muuttanut, ja siellä oli paljon kulturelleja (?) ihmisiä ja paljon kirjoja ja hurjan kuuma. Lähdettiin kävelemään Minden kanssa kotio päin, paitsi minä kyllä pyöräilin hitaasti, mut kuitenkin, niin ja meinasin koko ajan ajaa Minnan päälle kun oli muovikassi ohjaustangon toisella puolella ja se häiritsi tasapainoa.

Sellasta. Oli söpöä, kun oli niin hurjan paljon porukkaa liikkeellä ja yllättävän paljon vielä lapsiperheitä. Kerrankin Kuopiossa näki populaa. Hah.

Tästä päivästä sanon sen verran, että luin melkein työpäivän mittasesti uskontoa. Oon ihan ähkynä Aasiassa syntyneistä uskonnoista. Korvista vaan tursuaa ulos Gautamat ja elämä-on-kärsimystä-nirvana-vapauttaa-litanjat ja Gandhit ja kastilaitoksen kieltämiset ja Ganesat ja jinit ja jangit ja esi-isien palvonnat ja henkien lepyttämiset ja taot ja Kungfutset ja dharmat ja karmat ja moksat ja samsarat jajajajajjajajajajalkhfksnbölfjbakfbmja.sljaf. Muut.

Kertasin mä vähän kirkkohistoriaakin ennen noita. Tiesittekö, että myös lapset teki ristiretkiä? 1212 joku ranskalainen paimenpoika sai kerättyä 30 000 lasta + joitakin aikuisia ja päätti lähteä Jerusalemiin. Saksassa kävi myös samantapanen, siellä luku tais olla 20 000. Lopputulos: suurin osa myytiin orjiksi tai ne hukku, vaan muutamat palas kotiin.

V: "Miksi te itse asiassa edes lähditte ylipäätään?"
L: "No en minä oikein enää tiijä."

Että näin. Jee.

Äsken lisäsin huonekasveihini ravinnepuikkoja, että ne sais vähän eloisuutta. Mietin työntäessä sellasta puikkoja mun kaktusmixiin että tässä käy kyllä vielä huonosti, ja ette varmaan ikinä arvaa, mutta hetken päästä mun pikkurillin alin nivel oli ihan täynnä piikkejä. Ja siis sellasia ihan sikapieniä ja ohuita, joita ei saa sormin nypittyä pois ja jotka kirvelee ihan sairaan ärsyttävästi. Inhoon sitä kaktusta just eniten, mutta toisaalta taas se on just se joka kasvaa eniten.

Mutta ei oo kiva, minä yritän rakastaa noita ja antaa ravinteita, ja sitten tämä on palkka!

Nypin sitten pinseteillä niitä piikkejä pois ja nyt toi rilli on vähän turvonnut kaikesta siitä rasituksesta. Yhyy.

Tähän voisi ehkä soveltaa jotain aikansa elänyttä sananlaskua tai kehittää itse jonkun hienon aforismin aiheesta, mutta en jaksa ajatella. Voitte tehdä sen mun puolesta, jos viititte.