Villejä hulluja auringossa

Itse asiassa on aika kivaakin nukkua pelkällä patjalla omassa huoneessa! Toisaalta vähän hupsu fiilis, kun ei ole sänkyä. Tulee mieleen vähän Jere, sillä ainakin jossain vaiheessa niissä sarjiksissa oli pelkkä paksu patja lattialla. Tai sitten japanilaiset, koska ainakin osa niistä kai käyttää pelkkää futonia, jonka ne levittää lattialle aina iltasin.

Oon kuunnellu jo kolme päivää putkeen jonkun Billy Mannin levyä, jonka löysin alakerrasta muiden levyjen sekasotkusta. Tää on julkastu 1996, eli ei ihan tuoretta kamaa. Ja tosi tämmöstä kevyttä lässynläätä. Mutta sopii toisaalta tällasiin viimisiin lomapäiviin taustamusaksi.

Hassua, että hetki sitten oli vielä tajuttoman hiljaista ja tyhjää, kun kaikki ihmiset oli ties missä. Vanhukset möksälle päivät pitkät ja Vera Kiparilla jne. Ja nyt talo on täynnä elämää. Koko ajan kuuluu jotain kolistelua tai ryntäämistä tai Alician karjumista, kun se huutaa äitiä.

Eilen käytiin torilla. Automatka oli itkuntäyteinen, kun Aliciaa ahdisti turvavyö - mikä vapaudenkaipuinen sielu ;D Oli ihan törkeen lämmintä, ihan QQQMA, mutta näille se on kuulemma niiden kevätilmasto. Meidän kesän parhaimmat päivät on näiden kevättä. Heh heh.

Vietiin italiaanot myös tutustumaan suomalaiseen mökkeilyyn. Ihana kun Alicia ja Martina oli ihan innoissaan kun ne pääs uimaan, vaikka vesi olikin kuulemma kylmää. Ne vaan kilju ja Alicia oli rebeli ja heitti kaikki uimalelut järveen ja Kire joutu pelastamaan niitä lumpeiden seasta. Neekku parka on ihan väsyneenä koko ajan noista lapsista, raukka. Mökilläkin se tuli koko ajan hakemaan minulta hellyyttä ja suojaa ihan voipuneena. Marcella (niiden äiti siis) oli hyvä, kun se katseli ihan ihmeisen ihastuneena, kun hellin Neekkua patiolla. Ehkä Italiassa koiria kohdellaan eri tavoin?

Tänä aamuna Ignazio oli kuulemma vahingossa räjäyttänyt espressot ympäri keittiötä. Kaikenlaista sattuu. Ja eilen Alicia oli niin symppis kun se söi lettuja, se käytti pelkästään sormia ja veistä ja nauro jatkuvasti.

Minä otin eilen itseäni siinä määrin niskasta kiinni, että viimeinkin luin kaverilta lainaamani hömppäkirjan. Pökäsin sen kerralla. Hassuinta oli, että siitä päähenkilöstä tuli ihan mieleen se nimenomainen kaveri - joka siis tykkää siitä kirjasta paljon. Ja sitten yhden sarjiksen, jota rupesin vähän aikaa sitten keräämään, päähenkilö muistuttaa (ulkonäöltä) mun erästä toista kaveria - joka sekin tykkää nimenomaisesta sarjakuvasta.

En tiedä, ajatteleeko ne kaveritkin noi. Ei varmaan. Mutta ehkä se niille tulee alitajuntaisesti, että ne tykkää niin paljon niistä teoksista koska voivat sama(i)stua päähenkilöihin hyvin. Rupesin vaan miettimään, että muistutanko minäkin jotain päähenkilöä jostain omasta lempparista, mutta ei ainakaan heti kättelyssä tullut mitään mieleen.

Tänään ajattelin linnottautua pihalle opiskelemaan. Tehdä kaikki kielten läksyt ja kirjotelmat, ruotsin abikurssia varten annetut tehtävät, lukea uskontoa. Toisin sanoen olla siis hullu.

Mutta joskus täytyy.