Käytiin jossain Galleria Kuussa, jota en ollut koskaan edes huomannut ohi ajaessani. Se oli sellainen joku taidekommuuni vähän niin kuin ja siellä myytiin käsitöitä ja muuta taidekamaa. Keskellä huonetta istui nuori nainen neulomassa. Sitten käytiin myös Elävässä kaupassa, missä myytiin kierrätyskamaa ja vankien tekemiä tuotteita, Intian basaarissa haistelemassa sitä kauppaan imeytynyttä suitsukkeen tuoksua ja hypistelemässä niitä ihmeellisiä vaatteita, ja sitten ennen varsinaista määränpäätä vielä Galleria 12:sta.
Se näyttely oli osittain ihan hieno, tykkäsin muutamista tauluista. Pronssiveistokset taas ei kaikki sytyttänyt, mutta yksi oli ihan ihanan söpö, sellanen Kysyvä suudelma. Sen voisin ottaa vaikka itelleni, mutta ne kaikki tais maksaa päälle tuhannen euron. Että joopa.
Carreessa en ollut koskaan aijemmin käynyt, mutta se oli kyllä ihan mukavan oloinen paikka, ainakin nyt kun siellä oli niin mukava näyttely: Petteri Tikkasen sarjisnäyttely, missä oli muun muassa originaaleja sen Kanerva-sarjakuvista ja muutakin kaikkea. Jos tunnette kyseisen herran teoksia tai kaipaatte muuten vaan sympaattista taidetta, niin suosittelen.
Kulttuuripläjäyksen jälkeen Mire tarjos mulle kaakaloo, se teki sen soijamaidosta ja oikeista kaakaopavuista. Se oli hyvää, kun ei ollut sellasta ällömakeeta sokerilitkua niin kuin kahviloissa joskus, vaikka siinä olikin jonkun verran intiaanisokeria. Söin kaksi tuoretta taatelia, ne oli hirmu makeita. Illalla piti käyttää viimeinkin ajat sitten ostamani tofu, koska se oli menossa vanhaksi muutaman päivän päästä. Söin Faceksen hengessä sitä ruisleivän päällä + oliiviöljy + vähän suolaa. Alan jo tottua sen omituiseen makuun pikku hiljaa, mutta en mä oikein vieläkään ymmärrä, miten se jonkun mielestä voi olla oikeesti hyvää. Jos se joku päivä mulle loksahtais.
Sitä paitsi olin eilen melkein semiahkera. Hypärillä laskin 5 matikantehtävää kuudesta ja luin vähän ruotsin sanoja. Illalla kirjotin viimeinkin sen saakelin aineen. Tänään abikurssilla puhuttiin tulevasta kaksosasesta tentistä ja sanakokeista ja kuuntelusta ja kaikesta kamalasta. HYIHYIHYI.
Pyöräilin pitkästä aikaa suoraan kotiin koulusta ja menin jostain syystä mun vanhan ala-asteen ohi. Joku luokka oli jo päässyt, koska matkalla näkyi paljon pieniä koululaisia isoine reppuineen. Ne on niin symppiksiä, kun ne kävelee niin hitaasti ja jää aina välillä jumittamaan joitakin kukkia repimään tai kaivelemaan kepillä maata tai välillä pyrähtävät ihan randomisti juoksuun. En muistanut tuotakaan, vaikka ite olin sen ikäsenä varmaan ihan samanlainen. 10 minuutin koulumatka saatto kestää parhaimmillaan puolkin tuntia.
Mutta onneksi ei tarvi elää sitä aikaa enää saati uudelleen. Oon ihan tyytyväinen, että kohta on nämä periaatteessa pakolliset opiskelut opiskeltu.
Meillä oli tänään ensimmäiset kvartettidreenit sitten kevään. Soiteltiin syyskuun häihin tulevia biisejä ja keskusteltiin palkkioasioista. Outoa, kun voi tarjota joitain palveluja, mistä pyytää rahaa. Vaikka vois tehdä keikkaa enemmänkin, koska soitetaan joka tapauksessa, niin huippuhan se olis kun vois tienata samalla vähän rahaakin. (Tarvetta jousikvartettilivemusiikille johonkin tilaisuuteen tai tapahtumaan, taustamusiikiksi tai esiintyjäksi?? Ota yhteyttä!!)
Musiikkipainotteisuus jatkui, kun suuntasin illemmalla kirkolle mukana kasa nuotteja. Käytiin Jennin kanssa järestään läpi kolme paksua kansiollista hengellisiä lauluja + 3 nuottikirjaa. Valikoitiin biisejä meidän ohjelmistoon, mikä päätettiin tehdä tulevia musajuttuja ja muita varten. Sitten siitä voi valkata aina jokaisen kerran setin. Huomenna menen ostamaan kansiot Suomalaisesta ja sitten joku päivä suuntaan uudestaan kirkolle ja monistan joka ikisestä nuotista versiot kaikkiin kansioihin. Kyllä kuulkaa sitten kelpaa. Kun ruvetaan vielä harkkaamaan ne kuntoon niin jee.
Minua väsyttää jo vähäsen ja huomenna on taas kamala kahdeksan aamu, hyi, ja epsanjan läksyt on vielä tekemättä. Hirveää, kun oon ihan pihalla siinä. Aivot ollu koko kesän ruotsitaajuudella, niin ne ei yksinkertaisesti taivu osaamaan taikka oppimaan espanjaa just nyt. Ei varmaan ennen kun kirjotukset on ohi. (Ja niihinkään ei oo kun muutama hassu viikko enää...) Elämä on ja silleen.
Tänään turhake-bonuksena tällainen hassu kuva, minkä löysin jostain tietokoneen kätköistä kun etin ihan muita juttuja. Se on otettu menneen kesän avioliittoleiriltä jonain kauniina aamuna meidän ihanassa homekämpässä. En muista, oliko mun äänenmenetys jo tapahtunut tässä vaiheessa.
Kohta menee hermo, kun mulle tulee koko ajan sama viesti uudestaan ja uudestaan. Sen lähetysajaks on merkitty kaks päivää sitten vartin yli kuus ja se väittää nyt ehkä kahtakymmenettä kertaa että mulla olis uus viesti vastaajassa, mutta kun ei oo, niin heitänkö ehkä seinään ton kohta kun ärsyttää. Inhoon tota kun viestit jumittuu tulemaan monesti.
2 kommenttia:
Näytät vähän sarjishahmolta tossa kuvassa :D
Mitää :D jasså lål
Lähetä kommentti