Fetisismin epäsuvaitsevaisuus

Mieletön sunnuntailagitus ollut tänään päällä. Minä aina tahtoisin herätä luonnollisesti aikaisin ja tahtoisin tehdä paljon kaikkea ja saada aikaan, mutta jotenkin minun tahtomiset aina vesittyy. Viikonloppuisin, etenkin sunnuntaisin, pääsen hitaasti käyntiin (jos pääsen ollenkaan) ja energia ei riitä hötkyilyyn tai kunnolliseen työskentelyyn. Vaikka sillonhan sitä nimenomaan pitäis olla levännyt ja täynnä tarmoa. Minusta tämä on vallan epäloogista.

Uksonto jatkui tänään mm. juutalaisuudella ja islamilla. Minua hämmentää lukea monista uskonnoista, koska kaikissa toistuu joitakin samoja ajatuksia tai piirteitä. Varsinkin juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa, koska ne on kehittyneet saman uskonnon tiimoilta. Niissä toistuu tosi paljon samoja henkilöitä, ajatusmalleja, tapoja. Ja kaikissa on oikeastaan sama Jumalakin, periaatteessa, josta käytetään eri nimeä. Mutta myös Aasian uskonnoissa toistuu tietyt ajatukset ihan samalla tavalla, vaikkei ihan niin suurissa määrin.

Eikä mikään uskonto maailmassa oo säästynyt jakautumiselta. Kaikki on hajaantuneet yhä uusiin ja lukuisampiin suuntauksiin, liikkeisiin, lahkoihin. Jokainen tahtoo tehdä asiat vähän eri tavalla. Vähän enemmän niin tai vähän vähemmän noin. Jokaisen mielestä oma tapa on oikeampi ja parempi kuin toisen. Ainakin alitajuntaisesti, vaikka päällisin puolin olisi kuinka "suvaitsevainen" tahansa. Halutaan korostaa jotain piirrettä enemmän, keskittyä johonkin asiaan perinpohjin, unohtaa merkityksettöminä pidetyt jutut. Halutaan, että muutkin ymmärtäisi oman näkemyksen viisauden.

(Suvaitsevaisuus siksi lainausmerkeissä, koska minulla on tuohon sanaan vähän ristiriitainen suhde. En usko, että oikeaa, puhdasta suvaitsevaisuutta voi olla olemassakaan, koska en usko, että ihminen koskaan voisi hyväksyä ja nähdä toiset ja/tai niiden ajatukset TÄYSIN tasa-arvoisina omiinsa nähden, koska me ollaan niin itsekkäitä ja itsekeskeisia pohjimmiltamme. Voihan sitä kaikkea väittää ja vetää vaikka millanen naamari päällä, mutta en usko aidon suvaitsevaisuuden olemassaoloon. Millon minusta tuli näin kyyninen??)

Minä rakastan tutkia noita asioita, mutta se saa minun olon vaan ihan hurjan kummalliseksi ja hämmentyneeksi. Ihmiset ja niiden kehittelemät jutut on vaan niin hämmentäviä.

..minkä puolesta puhuu esim sekin, että tsekkasin äsken Wikipediasta mikä on fetissi, koska minä oon aina aatellut että se on pakkomielle, mutta se tarkottaakin lähinnä esineiden, asioiden tai symbolien palvontaa - uskonnon näkökulmasta niillä katsotaan myös monesti olevan taikavoimia tai jumalallisuutta.

Samassa artikkelissa törmäsin termiin emetofilia, ja koska erittäin sivistyneenä jne ihmisenä (totta kai, öhm..) tiedän emetofobian tarkoittavana oksentamisenpelkoa (varmaan siksi, koska itse poden sitä), tsekkasin mikä ihme termi tuo sitten on. Ja se voi esimerkiksi olla seksuaalinen fetissi oksentamista kohtaan.

O_O

Suora siteeraus Wikistä:

"Emetofiilit fantasioivat joko oksentavansa itse, tai että joku toinen oksentaisi. Jotkut emetofiilit toteuttavat tätä myös käytännössä. Kun emetofiili oksentaa toisen (emetofiilin) päälle, sitä kutsutaan sateenkaarisuihkuksi tai roomalaiseksi suihkuksi, koska antiikin roomalaisilla oli tapana oksentaa suurten aterioiden yhteydessä.

Emetofiileille oksentamisessa tapahtuvat pahoinvointi, oksentaminen ja sen jälkeinen helpotus ovat eroottisesti latautunutta."

Anteeksi nyt vaan paljon, mutta MITÄ HELVETTIÄ?!

Miksi ihmiset on niin saakelin kieroutuneita? Ihan oikeasti, miten jollain voi olla aivot niin solmussa, että kiihottuu siitä kun saa yrjötä vatsahapponsa toisen päälle ja ihastella niitä edellisen ruuan antimia siinä, tai vaihtoehtoisesti että se toinen anteliaasti lahjoittaa omat yrjönsä ensimmäisen päälle? Anteeksi tuhannesti, jos tämä vuodatus nyt jonkun yksilöllisyyttä ja itsensä toteuttamista verisesti loukkasi, ja jos olen nyt superhyper epäSUVAITSEVAINEN.

Mutta kaikella kunnioituksella ja siitä HUOLIMATTA - aina silloin tällöin ihmiset yksinkertaisesti oksettaa mua.

Tekisi melkein mieli rikkoa jotain. Huoh.

Kaveri kysyi tänään, näinkö makoisia unia, ja rupesin miettimään, että voiko sellaisia unia nähdä, jossa ei ole itse mukana? Tai siis, ne unet mitkä muistan, on aina liittyneet jotenkin minuun. Oon niissä aina mukana häsläämässä. Mutta voisko nähdä sellasia unia, ettei tiedosta omaa persoonaansa? Että ikään kuin kattelee unta niin kuin jotain elokuvaa, mutta ei tiedosta että 'juuri minä katson nyt minun persoonassani tätä unta'? Kertokaa, te viisaammat! :o

..äh, ei kykene enää, ihmisten iljettävyys kulutti nyt minun henkisen energiani loppuun, joten tässä taitaa olla myös tämän postauksen loppu.