tiistai 4. elokuuta 2009

Vahvoja aineita

Minä oon joskus niin väsynyt naiseuteen. Tai etenkin sen mukanaan tuomiin vaivoihin.

Enkä ymmärrä, mikä muhun tänään meni, koska en osannu nielasta edes kipulääkettä! Tuhlaantu kaks pilleriä siihen, että yritin saada ne kurkusta alas, mutta molemmilla kerroilla tuli ihan armoton yökkäysrefleksi kun ei ekalla nielasulla mennyt ja maistu niin pahalta ja uaaarh. Miten voi olla? Ettei osaa asiaa, jonka on tehny ehkä jonku sata kertaa?

Piti sitten kärvistellä, kun en saanut otettua lääkettä. Ja ekan kerran oikeesti vakavissani mietin, josko jäis vaan kotio ja ottais poissaolot tunneilta - mutta menin silti. Oon minäkin kyllä aika ääliö.

Ei ruotsissa vielä mitään. Se opettaja on ihan suht rento, niin siellä jaksaa istua. Esim tänään join vesipullosta ja sit Tapsa kierteli luokassa ja tuli nojaamaan mun edessä olevalle pulpetille.
T: "Vad dricker du?"
O: "Vatten."
T: "Jasså, bara vatten?"
O: "Bara vatten."
T: "Så du har inte blandat något starkare med det...?"
O: "..nej, jag har inte."
T: "Okej, bra. Det är bra."
Aika rajuja syytöksiä keskellä päivää oppilaalle. Lål.

No, sitten se jossain vaiheessa käveli myös pitkin luokkaa kädet kohti kattoa:
T: "Jätten går så hääääär. Jättiläiskävelyäääää..."
Niin, että mitä helkkaria? 8D

Mutta enkunope on ihan sairaan kuiva. Se ei oo mein koulun ope, varmaan aikuislukion. En vaan kestä sitä: se ei opeta oikein mitään, ne jutut käydään vaan kirjasta suoraan, joten olis sama opiskella ne vaan yksin ja itsenäisesti, en tykkää siitä miten se puhuu englantia koska se kuulostaa niin feikiltä ja muutenkin jotenkin vaan. Se ei ole vakuuttava auktoriteetti.

Onneks on ylipuolet jo kesälukiosta käyty. Aah. Ei enää paljoo jälellä.

Siinä vaiheessa, kun pääsin koulusta, olin jo ihan tyystin kypsä kaikkeen. Silti pyöräilin kotiin ihan superhitaasti, kun oli vaan niin paska olla.

Pilleridraama jatkui kun tulin kotio. Tällä kertaa puolitin lääkkeen ja kokeilin pienemmillä paloilla. En meinannu saada niitäkään alas, mutta pitkän taistelun jälkeen onnistuin. Vau, osasin nielasta kaks lääkkeenpuolikasta, jotka ei ollu edes isoja. On se hienoa. En vaan ymmärrä, mikä vaikeus tohon on yhtäkkiä tullut, vaikka en mä koskaan oo tykänny lääkkeiden nielemisestä. Mut silti.

Olin ihan raato ja uupunut jo valmiiksi, mutta siivousurakka odotti. (Ai niin, unohdin sanoa sen, että aamukin oli ihan vihaista jännitettä täynnä. Kaikki vaan huusi ja oli tyhmiä. Kirpulla meinas hajota pää kun meidän talo on niin läävä ja äipältä meinas mennä hermo Kirpun kiukutteluun ja Vera käyttäytyi muuten vaan tosi ääliömäisen lapsellisesti ja sitten minunkin verenpaine nousi, koska minua ärsyttää kun Vertti laukoo jotain totaalisia epäloogisuuksia joille ei ole mitään perusteita, ja kukaan ei sille sano siitä. Että sinänsä oli ihan kiva lähteä kouluun täältä hullulasta.) Että tuli imuroitua ja pyyhittyä pölyjä ja pestyä lattioita (ja Neekkukin kun se livahti avoimesta ovesta ulos ja kieriskeli kompostin takana ja hais ihan paskalta niin oli pakko pestä sekin kaiken kukkuraksi) ja järjesteltyä ties mitä. Piti käydä esim alakerran levyjä läpi ja voi luoja niitä on ihan liikaa. Sieltä kyllä löytyi muutamia yllätyksiä, mikä oli ihan kiva, mutta silti otti päähän. Voisin heittää yli puolet varmaan menemään niistä - jos ne oiski kaikki minun..

Huomenna jatkuu, koska ei täällä vielä ole siistiä. Minun pitäs kirjottaa tänään kaks pientä ruotsin kirjotelmaa. Ei huvita. Haluisin vaan nukkua tai vaihtoehtoisesti ehkä ennen sitä käpertyä jonnekin lukemaan.

Ai niin! Päivän randomein juttu oli tänään, kun enkunope lopetti tunnin ja kaikki keräili kamppeita, ja sitten minun eessä istuva poika kysy minusta viistosti oikealla istuvalta tytöltä, että haluaisko se lähteä joku päivä kahville sen pojan kanssa. Se kysymys tuli ihan jostain nurkan takaa ilman mitään varotusta. Ja se tyttö vastas ihan yhtä nurkan takaa (se oli varmaan niin hämmentynyt, ettei edes mitenkään ihmetellyt tai kysellyt sen kummempia) ettei ehkä oo oikein aikaa (vakuuttava torjunta).

MUTTA SE OLI NIIN OUTOA!!! Ei ihmiset ikinä melkein kysy tollasia! Ja voi, onkohan sekin raukka miettiny koko tunnin että mitenköhän se onnistuis kysymään ja sit ku kysyi niin tuli tyrmäys heti suorilta..

Ihmiset on kyllä hassuja.

5 kommenttia:

Maijukka kirjoitti...

Nauroin tätä lukiessani ääneen varmaan kolmesti ("hais ihan paskalle")ja sille ruotsintuntijutulle ja håhåhåhå!

Ja oikeesti kysykö se sitä ihan oikeesti kahville???


Ja Sinilevä on varmasti sairas koska se ei syö kunnolla ja on hitaampi ku muut ja ja ja sun pitää viiä se lääkärii!!

moces kirjoitti...

Aika karusti tyrmäs. Se poika ei varmasti keskittyny koko tuntiin, tuskin muutamaan edelliseenkään. Pisteet kyllä sille pojalle!
Ei ykskään noista kaloista oo sininen. Musta, valkea, harmaa, keltanen ja oranssi. Kuka se sinilevä sit noista oikein on?

mirjami kirjoitti...

Voi miten ihanan romanttista <3 !
(Ja vihdoinkin mä tajusin missä sun kalat piilee...)

pikku-oRkki kirjoitti...

Maijukka >> Kyllä, kysy se.

Mara>> Mutta se poika vastailee tosi paljon ja vielä aina oikein, joten on sillä ainakin jonkinlainen keskittyminen pakko olla.
Niin ja se sininen on juuri tuo 'harmaa'. Asetuksissa se väitti sitä siniseksi, ei oo mun vika et se on ton värinen. Tai en tiedä johtuuko se tausta väristä, jos se jotenkin muuttaa sitä.

TV kirjoitti...

Ei se torjutuksi tuleminen itseasiassa tunnu pahemmelta, kuin se, jos ei uskalla kysyä ollenkaan. Oikeastaan se tuntuu jopa vähemmän pahalta, kun tietää ettei toista kiinnosta.

Nimim. Kokemusta on jne.