Leffahirmuilua

Eilen tein kaksi asiaa, mitä en oo ikinä ennen tehny:

1. Kävin kahdesti elokuvissa saman päivän aikana.

ja 2. Kävin elokuvissa yksin.

Hihihihihiihih

Ennen ekaa leffaa kiersin Maisukan seurana vaatekauppoja. Äimisteltiin sitä, miten omituisiksi vaatteet on menny. Ihan totta, tarjolla on ihan järkyttävän paljon jotain ihme rättejä ja ihan omituisia vaateriepuja ja osa vaatteista alkaa olla jo ihan tyystin täysin muodottomia, ne on vaan ylikokoisia, epäistuvia, lässähtäneitä kangaspaloja. Ja ihmettelin sitäkin, miten hetki sitten sai etsimällä etsiä esim normaalia pidemmän mallista toppia (nimimerkki miksi vatsani on niin lyhyt nyhyy); nyt joka toinen vaateriepu on ylipitkä, suunnilleen sinne vähän polven yläpuolelle. Mihin normaalimittaiset yhtäkkiä hyljättiin? Onko tän tarkotuksena se, että nyt tytöt voi käyttää pelkästään paitaa ja sit leggingssejä ja sit pojat voi huvittaa itseään tarkkailemalla, millon vilkkuu kenenkin tytön perse?

EN YMMÄRÄ mut en kylä tahdokaan

Sen jälkeen, kun olin tarpeeksi nauranut vaatekauppojen tarjonnalle, menin kattomaan Coco Chanelista ja Igor Stravinskysta kertovan leffan. (Ja selvisi viimeinkin se väärinkäsitys, että siinä olisi muka Audrey Tautou pääosassa: edellämainittu on toisessa Coco Chanelista kertovassa elokuvassa, joka ilmestyy vielä tänä vuonna. Kysyn vaan, mitä järkeä? Kansa menee sekaisin) Minusta oli yllättävän kivaa istua siellä leffasalissa yksin ja keskittyä elokuvaan. Totta kai seuran kanssa on mukava mennä leffaa, en kiellä sitä, mutta tulipa nyt todistetuksi sekin, ettei yksin leffaanmeno ole mikään maailman kaatava asia.

Itse leffa oli jotenkin vähän hämmentävä. Se oli aika hidastemponen, mutta silti melko intensiivinen ja jotenkin intiimi. Cocoa esittävä ranskalaisnainen oli ihan hirmuisen viehättävä rakenteinen, se oli niin hoikka ja ryhdikäs ja se kantoi itsensä niin hyvin ja se pukeutui niin tyylikkäästi o_o aah. Tosin sen tupakkaääni oli jo niin "seksikäs", että kuulosti välillä melkein mieheltä.

Hassuinta oli se, miten leffan jälkeen kaikki jäi vähän lagittamaan. Tai tiedättekö, kun ne valot tulee takasin päälle, porukka ryhtyy yleensä heti tekemään lähtöä. Nyt kaikki jäi vaan istumaan ja mun lähellä istuvat eläkeläisnaisetkaan ei puhunu mitään, vaikka ne oli ennen leffaa hölpättäny ihan hulluna. Ehkä ihmisistä tuntu omituiselta liikkua ja ruveta ääntelemään, koska leffan viimisten melkein viiden minuutin aikana ei puhuttu enää sanaakaan. Haha.

Sen jälkeen menin Subille ravitsemaan itseäni ja luin siinä kamalassa Voicen metelissä keisarien vainoista ja kirkkoisä Augustinuksesta ja jotain muuta yhtä tilanteeseen sopivaa. Musta on tullu melkein Subin vakioasiakas. Ne patongit on hyviä.

Ilma oli muuten eilen ihan ihana ja olin jotenkin ihan huumassa kun kävelin pitkin Kuopion kävelykatuja. Oli ihanaa, kun tajusin ettei vielä oo ees kylmä tai mitenkään kovin syksy edes. Ja löysin jostain sisuksistani sellasen vahvan rakkauden Kuopiota kohtaan, kaikista sen puutteista ja vajeista ja ääliömäisyyksistä huolimatta.

Mut en mä silti tänne jää.

Toinen päivän leffa-anti oli Public Enemies, missä oli pääosassa iki-ihana Jonny! Jee! jee! Päivän ainut näytös oli vaan niin varattu, että saatiin Minden ja Henskin kanssa vierekkäiset paikat jopa ekarivistä. LÅL. En oo ikinä istunu siellä :D Eipä siinä, hetken kesti tottua siihen kuvakulmaan, koska valkokangas oli vaan yksinkertasesti liian lähellä ja ois koko ajan tehny mieli nojautua taaemmas, muttei päässy, ja oli hirmu vaikee hahmottaa kaikki asioita niin leveeltä alalta, koska niin läheltä katsottuna se kangas tosissaan on leveä. Kameranheilumisetkin rekisteröi vähän eri tavalla.

Elokuvakokemus ei ollut mitenkään elämääsuurempi, mutta ihan viihdyttävä kuitenkin. Kivaa oli myös se, ettei se loppunut ihan hillittömään toimintapläjäykseen ja ultimaaliseen lopputaisteluun, vaan silleen tosi karusti ja yksinkertaisesti.

Pitkästä aikaa vähän pitkän matematiikan ihanuuksia tältä päivältä:

M: "No mikäs tämä kakseepotenssiinkaksäks tässä nyt sitten on?"
R1: "...ööö?"
M: "Kattokaas, se on tämän sisäfunktion sisäfunktion derivaatta."

No juuri näin.

M: "Mikäs tälle tulee nyt kertoimeksi?"
R2: "Miinus viis."
M: "..oisko muita ehdotuksia?"
R3: "Yksviiesosa."
M: "Jos noista sais nyt sellasen kombinazuunin niin näyttäis hyvältä."
R4: "Miinus yksviiesosa."
M: "Jes."

Koulun jälkeen poljin torille ja äiti ihasteli jotain sieniä Elonkorjuumessuilla ja sitten söin valkosipulivoilla valellun maissin ja se oli ihan törkeen hyvää. En oo ikinä syöny niin hyvin paistettua maissia. Oikeesti. Se oli melkeinpä herkullista. Enkä muista, millon viimeks oisin syöny jotain, jota ois ees voinu kutsua herkulliseks. Ah.

Iskä ahdistelee minua, että pitäis lähteä ruokakauppaan. Yleensä tykkään ajatuksesta, mutta nyt se vaan lähinnä rassaa. Kotiin tullessa iski jotenkin hillitön väsymys, varmaan kun kouluviikko loppu ja silleen. Nukuin yli 45 minsaa päikkäreitäkin, eikä tehny mieli nousta ylös ollenkaan.

Nojaa. Ehkä sinne kauppaan on raahauduttava. Ja sitten illalla Taiteiden juhlailua! Jee!