Miten niin pipoaddikti?

Aamulla oli mystistä, kun Neekku makas suihkusta tullessani keittiön lattialla. En tajunnu ees miks, ennen kun tulin aamupissittämästä sitä ja iskä oli noussu just ja sano että Neekulta on näköjään loppunu vesi. Se siis makas siinä tuijottamassa sitä tyhjää vesikuppia. Normaalisti se aina kaapii pohjaa, että me tajutaan sen olevan tyhjä, mut nyt ei ollu ollu ketään kuulemassa. Traagista.

Tässä Neekku myöhemmin päivällä. Kuvan nimi on aivan selvästi: Tylsistymisen alho.

Oon vieläkin ihan kuollu aina näiden kahdeksan aamujen kanssa (en jaksa enää herätä yhtään niin aikaseen kun viime vuonna, niin meinaan aina myöhästyä). Tänään kuitenkin onnistuin jotenkin ihmeellisesti olemaan kymmentä minuuttia ennen tunnin alkua koululla. Ei olis kyllä ollut väliks, koska oli jotenkin aavemaista kävellä rappuset neloseen: molemmin puolin rappusia istui hirveästi ihmisiä, mutta kaikki oli jossain aamukoomassa tai jossain. Hirmu synkkää ja outoa, koska kukaan ei jutellut ja kaikki vaan nysvötti ihan myrtyneinä. Ei ollut kovin innostava fiilis noin niinkuin aamun kunniaksi.

(Nyt soi, pitkästä aikaa: Mr. Bungle - California. aahhhahhaa, tää on kaikessa outoudessaankin niin huippu levy!)

Tänään ahkeroin hypärillä kaikki epsanjan läksyt. Sit kärvistelin matikantunnilla yrittäen opetella integroimaan trigonometrisiä funktioita. Sit söin jotain couscouspihvien irvikuvia ja liisterimäisehköä perunamuussia. Sit menin kaupungille.

Mun perimmäinen tavoite oli ostaa nuottikansiot musajuttuihin ja huppari, koska tarvin sellasen ja koska lukiokalenterissa oli sellanen -5€-alennuskuponki Henkkamaukan huppareista elokuussa. Halusin ihan uhallanikin käyttää sen.

Haluni kuitenkin karkasivat vähän käsistä, koska yhtäkkiä tunnuinkin löytävän vaikka mitä kivoja vaatteita, joita olisin halunnut omistaa. Sovitin ainakin yhdeksää riepua per kerros. Kivointa oli kierrellä lastenosastolla, koska siellä on hirmu söpöjä vaatteita ja koska en ole XL-tyttö, niin minulle löytyy sieltä kokojakin. Ja esim pojille on superhienoja printtipaitoja. Miksei tytöille ole? Minäkin tahdon kantaa rinnassa jotain Marvelin supersankareita, khuul.

Tyttöjenosastolta ostin sellaisen turkoosin neulemekon, vaan 15€ (3/4-hihanen paita jonka olisin halunnut aikuistenosastolta makso jo saman verran.. ja se oli paita, toi oli mekko), se on ihan supersöpö. Oh. Jos rupeisin vielä käyttämäänkin sitä niin huippuva.

Äippä ja iskä intoutu ostamaan Accentin loppuunmyynnistä (kaikki vähintään -50%) matkalaukkuja. Minä ostin kahdella eurolla kaulakorun ja eurolla tummanvihreän pipon, joka on sekin hirmu söpö. Tässä, ihailkaa takaraivoani:

Joo, tien, tässä se näyttää lähinnä mustalta mutta oikeesti se on vihreä. Ja euron ostokseksi tämä on vallan suloinen.

Sitten äippä käski iskän vielä maksumieheks mulle ja ostin Henkkamaukalta aikasemmin sovittamia löytöjä: valkosen teepaidan missä on yksinäiset kengät, harmaan kivan hupparin ja sit violetin, yhden koon liian ison hupparin. Teki mieli ottaa toinen sellanen reilun kokonen. Ja joo, en muista millon viimeks oisin ostanu mitään violettia, varmaan viimeks sillon kun olin vitosella ja mulla oli se kamala vaaleenpunaviolettikausi ja en pukeunut mihinkään muihin väreihin ja sain yliannostuksen ja siitä jäi kamalat traumat varsinkin vaaleenpunasta kohtaan.. mutta kai mä sitten pikku hiljaa alan päästä siitä yli.

Niin ja Suomalaisessa kirjakaupassa oli Pikku Prinssin sarjakuvasovitus. Sen voisin ostaa jo ihan silkasta periaatteesta, koska se kirja on kyllä paikoin ihan julmetun inana.

Joo, tulipa tarkkaa sepotusta mun ostoksista :D Kaikkia kiinnostaa ja sillain. Mutta kun minulla on vaan niin iloinen olo kun on uusia vaatteita! (Joo, tiedän, tosi egoistista ja länsimaalaista saada euforiantunteita silkasta turhasta kuluttamisesta, mutta olen hyvinvointivaltion kasvatti ja lisäksi vielä materialistikin selvästi.)

Vielä muutama pipokuva, ihan vaan teidän iloksi. HAHA

TÄSSÄ
hähä

Tänään aion katsoa elämäni ensimmäistä kertaa Runoraadin. Ihan vaan siksi, että siellä on kuulemma Ville Ranta, ja se on yks huipuimmista suomalaisista sarjispiirtäjistä. Ah.

En ees muista, millon viimeks oon kattonu telkkaria.

Samalla voisin syödä loppuun vegepizzan. (Meidän porukoiden terveelliset perjantairuuat ja sillein.)

JA VIELÄ TÄSSÄ
hihe