Sunnuntain hengettömyys

Tänään vietin meikittömän päivän, joten en tuntenut oloani kovinkaan hehkeäksi saati kauniiksi. (Meikittömänä tunnen melko harvoin oloni kauniiksi tai edes sitä lähenteleväksi.) Sunnuntai on jotenkin sellanen päivä, ettei ikinä jaksa panostaa. Mihinkään.

Tai on sitä saanu tehtyä paljon kaikkea pientä. Kuten tyhjennettyä mun huoneen lattia turhista vaatteista ja kirjoista ja epämääräisistä roskista, kasteltua huonekasvit, pestyä pyykkiä, tiskattua paistinpannuja.. jotain tuollasta. Mutta ei mulla jotenkin riitä itsekuri mihinkään isoon ja aikaansaavaan. Esim hulluun opiskeluun ja pänttäämiseen. Tyhmää, koska tiedän että jossittelen tätä sit myöhemmin, mutta kun ei vaan niin ei.

Unohdin kirjottaa tänne isän feilauksen. Pari päivää takaperin Henkkamaukan kassalla:

O: "Arvaa, kuka laulaja?"
I: "Anna Puu."
O: "Mitä ihmettä iskä? Anna Puu?!"
I: "Anna Puu."
O: "Siis mitä ihmettä, ootsä tosissas?"
I: "Joojoo."
O: "Iskä, tää on Michael Jackson."
I: "No samanväriset hiukset."
O: "Täh? No ei todella oo. Ja tää laulaa englanniks. Mitä ihmettä?"

En aina ymmärrä iskän huumoria, tai sen mukamas-huumoria. Ja usein en tiedä, yrittääkö se olla hauska, vai leikkiikö vaan tyhmää, vai onko oikeesti vaan tyhmä. Vaihtoehtoja on.

Joku tarkkanäköinen saattoi huomata, että kävijälaskurini on uusiutunut! Mahtavaa! Hillitöntä! Nyt se on tuollainen kätevä hieno, jossa on monta toimintoa samassa. Ja kaikki kunnia menee Hennille, joka osaa käyttää Googlea - minä en. Ryöstin tämän siis häneltä. Hähä. Nyt kelpaa.

Edellämainitun hyväksikäyttö ei loppunut tänään tuohon, vaan lisäksi huijasin sen käyttämään Neekunkin, että ehdin itse syödä. Enkä päästänyt Minnaa sisälle kun se tuli, vaan ajoin sen Hennin perään. Olen ihana emäntä.

Syötiin marjoja ja katottiin joku lållero romanttinen komedia ja Maisa tuli reippaana urheilijana ja syötiin patonkia ja jauhettiin epämääräisiä asioita (tyyliin

M: "Jos mä olisin toinen osapuoli lesboparista, niin mä olisin se miehekkäämpi.")

ja käveltiin pimeässä ja totesin, ettei ihan vielä ole umpisyksy, koska ei edes hengitys höyrynnyt ulkona. Viikko sitten höyrys.

Ja sitä paitsi pystyn vielä kävelemään paljain jaloin pihalla, joten sekin puhuu asian puolesta.

Meidän tyrnit on muuten osittain nyt kypsyneet, söin niitä tänään pari eikä ne oo enää niin ihmeellisiä kun viime vuonna. Jos mä kohta alan tykätä niistäkin! Kun olen tarpeeksi siedättynyt.

Tunnelin suulla oli keskellä tietä joku vaivainen jyrsijäeläin, jota en saanut jäädä tutkimaan, kun tytöillä oli kiire. Se ei ollut kuollut, koska se liikkui, mutta en tiedä oliko sillä jotain kipuja tai joku raaja vioittunu vai mikä sitä vaivas. Toivottavasti kukaan pyöräilijä ei ajanu sen päältä.

Huomenna alkaa taas uus viikko ja pitäs taas jaksaa ja ruveta ja ryhtyä ja osata ja jaksaa ja jaksaa ja mennä ja tulla ja olla ja tehdä ja jaksaa. Loppu.