Syysterapiaa

! KANSALAISET!

Medborgare.

TÄNÄÄN!

On syyskuu.


KHYLLÄ, luitte aivan oikein: kuukausi vaihtui, nyt on SYYSkuu, SYKSY saapui ja ratiritirallaa

eikun sori, se oli ehkä jo enemmän talvea. No, eipä tässä kauaa kyllä mene kun aamupakkaset on jo huurruttanut ulkona kaiken kun minä haen kylpytakissa sanomalehteä. Paitsi ehkä se syksyn tulo tiivistyy juuri siinä, ettei sitä lehteä voi enää hakea kylpytakissa.

Nyhhyy.

Älkää ymmärtäkö väärin, minä ihan oikeasti tykkään syksystä. Siinä on tunnelmaa ja synkkyyttä, mutta samalla sellasta tosi mystistä odotuksenmakua. Syksyä pitää makustella. Ja fiilistellä.

Syksyllä syödään sieniä ja mennään ulos sadetakissa (minä en edes omista omaa sadetakkia!! pitää hankkia). Silloin putsataan koiran tassuja kurasta sisään tullessa. Sillon aletaan käyttää lapasia ja villasukkia. Pitkiksiä. Huiveja.

Syksyllä luonto lakastuu, mutta ihmiset alottaa himona kaikkea uusia harrastuksia. Esim minut painostetaan menemään vatsatanssiin meidän perheen naisten taholta. MIETTIKÄÄ! Hetkutihetkuti kilkunkalkun!

O_O

Aistin nauruun vääntyneitä suunpieliä ruudun sieltä puolelta. Kiitos vaan myötätunnosta.

Minua ei ole huvittanut tehdä läksyjä tänään yhtään. Hyi. Matikka ei lähtenyt sujumaan, joten en jaksanut väkisin vääntää. Aivojani väsytti. Ja kehoakin. Epsanjankirjoja en ole edes aukaissut vielä, kun ei ole vaan ollut fiilistä.

Jos opiskelu tapahtuisi vaan fiilispohjalta, niin kertaisin vissiin vieläkin yläastetta. Joten vähän epäpätevä tekosyy tuo edellämainittu mahdollisesti. Nojaa.

Aamulla oli viulutunti ja soitettiin uutta biisiä jossa on niin paljon pariääniä ja meisinkiä että olin melkein hiessä kun tunti loppui. Jarppa on ihana, kun se taas sanoi miten kivaa on aina nähdä minua ja pitää mulle tuntia (vaikka oon huono soittaja, miettikää nyt), kun sille tulee kuulemma koko viikoksi aina hyvä mieli. HAHAHAHA. Kaikki muut oppilaat on varmaan niin tylsiä hissukoita. Lål.

Minulla on sisällä nyt sellainen tosi epämääräinen olo. Sellainen, että pitäisi saada jotain ulos minusta, koska ei tunnu hyvältä tämä; kulmat painuu kurttuun väkisin, sellainen olo on tämä. Kirjotin äsken 3 sivua Wordilla, mutta sitten tuli siihenkin stoppi. Eikä lähtenyt olo pois, joten joko ei ollut tarpeeksi tai sitten se ulostuminen liittyy johonkin muuhun. (Ei, ei siihen kuitenkaan. Ei ole fyysistä ulostumista vaan ennemminkin henkistä.)

Lievä ahdistus nyt kyllä, kun en tiedä miten pääsen tästä eroon. Enkä edes tiedä tarkkaan että mistä 'tästä'.

Pitäisiköhän ruveta käymään terapiassa? Voisin jutella aina siellä, niin sitten ei ehkä tarvis tänne kirjottaa. Vaikka on tämä välillä aina ihan terapeuttista puuhaa tämäkin. Nyt kyllä ei.

PS: Jos jollekulle sattuu tulemaan Dynamite-lehti, niin tarkkaavainen yksilö saattaa löytää minun pienen kirjotuksen sivun 35 alalaidasta. Se on kyllä vähän kehno, tuntui paljon paremmalta sillon kun sitä lähetin. Elämä on.